Jetro Suni

Bad Biology (Kieroutunutta kemiaa, 2008)

Ohjaaja:

• Frank Henenlotter

elokuva arvostelu

Ohjaus: Frank Henenlotter

Vuonna 2008 Basket Case 3: The Progenyn (1992) jälkeisen pitkän tauon jälkeen Frank Henenlotter palasi viimein takaisin ohjauskuvioihin elokuvallaan Bad Biology. Kumppanikseen Henenlotter sai rap‑artisti R.A. "The Rugged Man" Thorburnin, joka sekä tuotti että osallistui elokuvan käsikirjoittamiseen. Rahaa oli käytössä niukasti ja lopputuloksessa jouduttiin tyytymään useisiin kompromisseihin. Budjettisyistä elokuvan pääpaino päätyi nojaamaan runsaaseen alastomuuteen ja päähenkilöiden pieleen menneeseen anatomiaan.

Bad Biologyn alussa friikkigenitaalit omaavat päähenkilöt Jennifer (Charlee Danielson) ja Batz (Anthony Sneed) esitellään vakavista seksuaalisista ongelmista kärsivinä sukulaissieluina. Ensihetkistä alkaen on selvää, että toisistaan ennalta tietämätön pari tulee myöhemmin kohtaamaan toisensa. Juoniasetelma on hyvin samankaltainen kuin Gorman Bechardin vuonna 1987 valmistuneessa Psychos in Lovessa, jossa psykopaattisarjamurhaajapari päätyy löytämään toistensa kautta tosirakkauden.

Juonen rakentaminen eriskummallisten sukupuolielimien ympärille ei sinänsä ole mikään uusi tai mullistava idea. Elimiä on kuitenkin aina yhtä helppo käyttää kulttimaineen kalasteluvälineenä. Muun muassa Chatterbox (1977), Tromeo and Juliet (1996), Sexual Parasite: Killer Pussy (2004), Pervert! (2005) ja Teeth (2007) hyödyntävät kaikki samaa ajatusta enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Parasta Bad Biologyssä on vetovoimaisen Charlee Danielsonin lämminhenkinen roolisuoritus ja kokonaisvaltainen, katsojalle asti välittyvä kuvauspaikoilla elokuvantekohetkellä vallinnut hyväntuulinen intensiteetti. Vastavuoroisesti elokuvan heikkoja puolia ovat yleisesti ottaen amatöörimäinen cast, Thorburnin kynästä lähtöisin oleva hahmojen suuhun sopimaton rap‑tyylinen dialogi, ärsyttävät hyppyleikkaukset, päähenkilöiden kameralle puhuminen, masentavan kurjat cgi:t ja jatkuvasti paikoillaan junnaava juoni. Lukuisista heikkouksista huolimatta katselukokemus jää kuitenkin hienoisesti plussan puolelle positiivisten puolien korreloidessa kiitettävästi negatiivisia.

Vioistaan huolimatta Bad Biology on aito, sympaattinen ja tekijöidensä näköinen elokuva.