Matti Erholtz

Singam (2010)

Ohjaaja:

• Hari

elokuva arvostelu

Ohjaus: Hari

2000‑luvulla laadukkaiden tappelukohtausten merkittävimmäksi tuottajaksi maailmassa noussut eteläintialainen elokuva ei osoita hyytymisen merkkejä. Singam on kuluvan vuoden nautittavimpia toimintapläjäyksiä ja muutenkin liki täydellinen viihdepaketti.

Durai Singam on pienen maalaiskaupungin poliisipäällikkö, joka oikeasti haluaisi olla sekatavarakauppias, mutta on isänsä toivomuksesta ryhtynyt poliisin uralle. Hoitaessaan erästä riitajuttua Singam sattuu loukkaamaan verisesti chennailaista gangsteripomo Mayil Vahanamia, joka ei pysty kostamaan loukkausta paikan päällä, koska koko kaupungin väki on tietysti poliisipäällikkönsä puolella. Mayil onnistuu suhteillaan järjestämään Singamille ylennyksen ja siirron omalle pelikentälleen, Chennaihin. Maalaispoliisi suurkaupungissa, vastassaan massiivinen rikollisorganisaatio: nyt otetaan miehestä mittaa.

Singam ei ole juonivetoinen vaan henkilö‑ eli sankarivetoinen elokuva. Surya Sivakumarin valtavalla energialla tulkitsema Durai Singam on kaikin tavoin ihailtava ja esimerkillinen ihminen. Kun hän saa kuulla, että hänen wanna be ‑tyttöystävältään on viety huivi elokuvateatterin aulassa, hän säntää salamana teatterin ulkopuolelle odottamaan näytöksen loppumista. Roistojen huudellessa että helppohan se on poliisin univormussa uhota, Singam riisuu virkatakkinsa ja ‑aseensa ja aloittaa hillittömän turpakäräjän. Pakoon yrittäjät hän juoksee kiinni ja retuuttaa takaisin rikospaikalle eikä hellitä, ennen kuin huivi on palautettu oikealle omistajalleen.

Tässä kohtauksessa kuten Singamissa yleensäkin toteutuu yksi elokuvataiteen keskeisimmistä tehtävistä: selkeiden moraaliarvostelmien esittäminen. Toisten ihmisten fyysiseen koskemattomuuteen puuttuminen ja heidän henkilökohtaisen omaisuutensa vieminen on VÄÄRIN, ja ihmiset jotka tekevät niin ovat PAHOJA. Singam estää pahoja ihmisiä tekemästä väärin, tarvittaessa väkivaltaisin keinoin. Hän on HYVÄ ihminen.

Yhtä absoluuttinen kuin on ero oikean ja väärän välillä, on myös ero maskuliinin ja feminiinin välillä. Naispääosan vetävä Anushka Shetty on sensuelli ilmestys ja ilo silmälle, mutta ei jää pelkäksi koristeeksi vaan hänellä on tärkeä rooli Singamin muusana ja väkivaltaan yllyttäjänä. Hienossa kohtauksessa Chennain rannalla gangstereiden kiusaama Singam on jo lyömässä hanskat naulaan ja palaamassa kotiin, kun Anushka saa hänet ymmärtämään, että kovaa vastaan on pantava vieläkin kovempaa. Muuten ei avioliiton satama avaudu. Singamissa sukupuoli ei ole sosiaalinen kontruktio vaan päinvastoin: sosiaalinen on sukupuolinen konstruktio, jonka konstruoinnissa miehellä ja naisella on omat, yhtä tärkeät tehtävänsä.

Rocky Rajeshin ja Anal "ei nimi miestä pahenna" Arasun suunnittelemat toimintakohtaukset ovat sarjakuvamaisen väkivallan juhlaa. Stuntmiesten liikeradat eivät aina noudata Newtonin keksimiä fysiikan lakeja, mikä tuskin haittaa muita kuin ankeimpia realismi-addikteja. Uusimmat editointimenetelmät hyppyleikkauksineen ja stop motion ‑kikkailuineen ovat ahkerassa käytössä, kohtausten flow'n silti kärsimättä. Tuliasetoimintaa on mukana sen verran, että nähdään kelpo versio tunnetusta "ammutaan panttivankia" ‑jiposta.

Mitäpä olisi väkivalta ilman huumoria, tuota ihmiselämän sulostuttajaa, jonka tuottamisesta Singamissa huolehtii sankarin koomista aisaparia esittävä veteraani-ilveilijä Vivek. Faktahan on, että intialainen huumori on maailman parasta intialaista huumoria, ja tällä kertaa tämä kuoliaaksinaurattaja hauskuuttaa yleisöä mm. repimällä housunpersauksensa ja putoamalla puusta kuralätäkköön! Eikä kyseessä ole edes elokuvan paras sketsi!

Tärkein viimeiseksi: Suryan rooliaan varten kasvattamat viikset ovat aivan törkeän tehokkaan näköiset. Näille viiksille ei vittuilla!