Jetro Suni

Rare Exports (2010)

Ohjaaja:

• Jalmari Helander

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jalmari Helander

Kotimainen Rare Exports jatkaa esiosamuodossa tarinaa, jonka parissa veljekset Jalmari ja Juuso Helander puuhastelivat ensimmäistä kertaa jo seitsemisen vuotta aiemmin. Vuoden 2003 Rare Exports Inc. ‑lyhytelokuva ja pari vuotta myöhemmin julkaistu sisarteos The Official Rare Exports Inc. Safety Instructions 2005 kertovat tarinan lappalaisesta mieskolmikosta, jotka metsästävät ja maastavievät työkseen aitoja joulupukkeja. Vuoden 2010 joulusesongin alla nähtiin otollinen tilaisuus kertoa sama vitsi uusiksi – tällä kertaa pitkän kaavan kautta ja parilla lisätvistillä terästettynä.

Rare Exportsin pääosassa ovat alkuperäisestä Rare Exports Inc. ‑kolmikosta tutut hahmot Rauno (Jorma Tommila) ja Aimo (Tommi Korpela). Synkkäsävyinen Krampus-mytologiasta vahvasti ammentava fantasiasatu pohjustaa Rare Exports ‑yrityksen synnyn ensimmäisistä pukkikohtaamisista lopulliseen "linjatuotantovaiheeseen" saakka. Tarinan keskiöön on nostettu Raunon pieni poika, Pietari (Onni Tommila), josta kehittyy elokuvan loppua kohti lähes yliluonnollinen kaiken osaava ja mitään pelkäämätön toimintasankari.

Rare Exportsin juoni on hyvin amerikkalaistyylisesti kerrottu ja ennalta-arvattavia draamankaarikulkuja noudattava. Tarinan aloittaa oiva lovecraftmainen ja osin Carpenterin The Thingin (1982) mieleentuova kaivausjakso, josta siirrytään verkkaisen välivaiheen kautta revittelevään cgi‑täyteiseen lopetukseen. Loppu lyödään sen verran läskiksi, että se nollaa täysin alkupuoliskon jossain määrin uskottavan hahmokehityksen, jokaisen joukosta touhutessa pelotta ja järjettä omiaan, isienkin lapsiensa hyvinvoinnista välittämättä.

Joulumarkkinoille rynnistänyt Rare Exports toimi odotetusti kassamagneettina, mutta silti lieväksi ihmetyksen aiheeksi jää kenelle elokuva oikeastaan on suunnattu – se kun yrittää samaan aikaan olla sekä kiltti että hieman tuhma. Monien vanhempien mielestä teos on takuulla sisältönsä puolesta liian rankkaa katsottavaa lapsille, mutta laimennettuna K13-ikärajan elokuvana se jää osalle aikuiskatsojista hämmentäväksi väliinputoajaviihteeksi. Helander itse toteaa, että kyseessä on "elokuva, joka minusta on kiva eli se on tarkoitettu lapsellisille ihmisille". Virallinen lehdistötiedote puolestaan kertoo, että Rare Exports on "perinteistä poikkeava, aikuisyleisölle suunnattu vinksahtanut joulutarina."

Kohdeyleisönsä elokuvan voi silti sanoa löytäneen, sillä se on sekä kerännyt paljon positiivista palautta kriitikoilta ympäri maailman että palkittu useilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Vastaanotto on tosin ollut paikoin myös ristiriitaista, etenkin seksuaalisesti patoutuneen jenkkiyleisön ahdistuessa kohtauksesta, jossa lapsisankari kohtaa lauman ilkeitä munasillaan juoksentelevia tonttu-ukkoja.

Rare Exportsin vahvuus lepää ehdottomasti teknisessä toteutuksessa. Kohtausten atmosfääri on monin paikoin hiottu ja viritelty huolella niin valaistuksen, kuvakulmien kuin äänitehosteiden osalta. Tietyissä tietokoneavusteisissa visuaalisissa tehosteissa on tosin omat silmiinpistävät ongelmansa. Merkittävin heikkous on mainittu kompromissimainen kiltteyden ja rankkuuden rajalla tasapainottelu sekä merkittävä sävyero alku‑ ja loppupuoliskon välillä.

Jos saavutetut taloudelliset hyödyt sivuuttaa, jää lopputuloksesta vahva tunne, että tämäkin teos olisi toiminut paremmin lyhytelokuvana. Puutteistaan huolimatta Rare Exports on kuitenkin tervetullut kotimainen lisä santasploitation-genreen.