Mikko Koivisto

Voy a explotar (I'm Gonna Explode, 2008)

Ohjaaja:

• Gerardo Naranjo

elokuva arvostelu

Ohjaus: Gerardo Naranjo

Keskenkasvuinen Bonnie and Clyde meksikolaisittain, ripauksella Natural Born Killersiä ilman tappamista. Gerardo Naranjon elokuvassa kaksi perheestään ja kouluelämästä vieraantunutta yläasteikäistä lasta karkaa kotoaan aseiden ja isojen puheiden kera. Todellisuudessa pakomatka ei vie naapuritalon kattoterassia pidemmälle, mutta huolestuneisiin vanhempiin tempaus menee täydestä. Lainsuojaton elämä jaksaa viihdyttää ainakin kaksi päivää, ja ruokaa saa varastamalla kotoa, tapauksesta toisiaan syyttävien omaisten keskittäessä kaiken huomionsa keskinäiseen riitelemiseen.

I'm Gonna Exploden vahvuudet ja heikkoudet ovat sen juonikuvauksesta arvattavissa. Ongelmallisen nuorison ja heitä ymmärtämättömien vanhempien kuvaus on pahimmillaan juuri niin teennäistä kuin saattoi pelätäkin. Nuorten päähenkilöiden välinen romanssi ja seksi saattavat tehdä elokuvaan asennoitumisesta paikoin hieman vaivaannuttavaa siitäkin huolimatta, että ne molemmat eittämättä kuuluvat monen varhaisteinin arkeen. Niin, ja luoja katsojaa armahtakoon taidetietoisen ohjaajan heilauttaessa kameran kohti puhtoista sinistä taivasta aina dramaattisen kohtauksen saapuessa lakipisteeseensä.

Parhaimmillaan I'm Gonna Explode on silloin, kun se päästää irti moraalista rajoitteista. Katolta ajan mittaan maaseudulle etenevässä pakomatkassa on paikoin aitoa imua ja nuorta vapauden kaipuuta. Jos elokuva jatkaisi loppuun saakka samalla vaihteella, olisi kyseessä huomattavan mukaansatempaava joskin moraaliton ja mahdollisesti vaarallinen tuote. Ohjaajan valitsemassa, ja aiemmin moneen kertaan saarnatussa aihepiirissä elokuvantekijän sosiaalinen vastuuttomuus ja lopputuloksen viihdyttävyys tapaavat olla toisiinsa sidottuja. Naranjo ei ota suuria riskejä, mutta energisesti näyttelevät nuoret tähdet sekä kauniin rakeinen kuvaus nostavat elokuvan ainakin keskinkertaiseksi.