Mikko Koivisto

The Housemaid (2010)

Ohjaaja:

• Im Sang-soo

elokuva arvostelu

Ohjaus: Im Sang-soo

Vuonna 1960 yleisöjä shokeeranneen ja sittemmin suuren arvostukseen nousseen The Housemaidin uusintaversio päivittää rikkaiden ja köyhien välisen taiston nykypäivän Etelä-Koreaan. Siinä missä alkuperäisteoksen tähtäimessä oli tuolloin syntymässä ollut keskiluokka, nähdään uuden version absoluuttisena pahana poliittisesti vaikutusvaltainen mutta väestöstä vain yhden prosentin osuuden muodostava ökyrikkaiden kuppikunta. Tarinan näyttämönä toimii ylimystöperheen kartano, jossa nuori vaimo hyppyyttää piikojaan aviomiehen juostessa naisissa. Perheen palkkaaman uuden sisäkön pääasiallisena tehtävänä on lasten hoito, mutta tämä löytää itsensä pian salaisesta suhteesta perheenpään kanssa.

Aiemminkin elokuvissaan seksuaalisen valtapelin teemoilla pelannut Im Sang-soon (A Good Lawyer's Wife, 2003) ei oikein saa The Housemaidia lentoon. Hahmot ovat juonittelevaa äitiä ja mistään suurempaa stressiä ottamatonta aviomiestä myöten lajityypin käveleviä kliseitä. Ohjaajan harjoittama yhteiskuntakritiikki saattaa olla osuvaa, mutta ei kovinkaan omaperäistä. Ainoastaan vanhempaa piikaa esittävän Youn Yuh‑jungin hahmoon on saatu hieman syvyyttä. Pääosassa nähtävä ja muutama vuosi sitten Secret Sunshinestä (2007) Cannesin parhaan naisnäyttelijän palkinnon pokannut Jeon Do‑yeon on ilo silmälle, mutta hahmo tarpoo moneen kertaan puhki tallattuja polkuja. Rohkeaksi tarkoitettu seksuaalisuus jää muutamaan paljaan pinnan vilautukseen sekä tahattoman koomisiin likaisiin puheisiin.

Suoranaisen huono The Housemaid ei silti ole. Viettely‑ ja valtapelin emotionaalinen kylmyys vakuuttaa ainakin muutamaan otteeseen, minkä lisäksi elokuva pysyy kiitettävästi elossa ensiluokkaisen kuvauksen ansiosta. Korealaisten elokuvien ääniraidoilla nykyään turhankin paljon tilaa saavat klassiset sävelet toimivat tässä asiayhteydessä hyvin eivätkä karkaa liiemmin käsistä. Kaksiosainen loppuratkaisu on hölmö, mutta samalla iskevä ja ainakin ensimmäisen puoliskonsa osalta hieman yllättävä. Kokonaisuus jää kuitenkin kuvaamansa maailman tasolle: ulkoisesti tyylikäs mutta sisältä hieman ontto.