Mikko Koivisto

Sound of Noise (2010)

Ohjaaja:

• Ola Simonsson
• Johannes Stjärne Nilsson

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ola Simonsson, Johannes Stjärne Nilsson

Hyvä idea kantaa pitkälle, Sound of Noisen tapauksessa noin 30 minuutin tuntumaan. Alkupuolellaan hauskoja henkilöhahmointroja puhtaaseen nerokkuuteen sekoittava elokuva kertoo kahdesta musiikkiterroristista, jotka laativat suuruudenhullun suunnitelman vandalisoida kaupunkia erilaisilla musikaalisilla esiintymisillä. Avuksi tarvitaan vielä neljä muuta, toinen toistaan kajahtaneempaa rumpalia. Yhdessä porukka suuntaa kaupungin kaduille ja julkisiin rakennuksiin luomaan taidetta, joka ei ole täysin laillista.

Vajaan kymmenen vuoden takaiseen ruotsalaiseen lyhytelokuvaan Music for One Apartment and Six Drummers (2001) pohjautuva täyspitkä versio tuntuu hyvin pitkälti siltä mitä se onkin: yhden vitsin venyttämiseltä kaksituntiseksi. Itsensä neljään kertaa toistava konsepti perustuu jokapäiväisten esineiden muuntamiselle musikaalisiksi instrumenteiksi. Kyse on eräänlaisesta Jackie Chan ‑taistelufilosofiasta musiikin tekemiseen sovellettuna. Rumpaliporukan hyökkäys paikalliseen sairaalaan onkin kekseliäisyyden riemuvoitto, mutta vitsi ei oikein jaksa naurattaa enää kolmannella tai neljännellä kerralla.

Musikanttien vastavoimaksi nouseva sävelkuuro poliisi Amadeus (Bengt Nilsson) jää varsin tylsäksi, perheellisiä huolia omaavaksi konstaapeliksi. Eeppiseksi tarkoitetun loppuhuipennuksen imelyys on sekin omiaan masentamaan tunnelmaa. Valtavirtayleisöön Sound of Noise uponnee silti erittäin hyvin – siitä kertoi jo Rakkautta & Anarkiaa ‑näytöksen lopussa kuullut raikuvat aplodit – mutta kokeneempi katsoja jää luultavasti kaipaamaan hieman repäisevämpää asennetta sekä panosten asteittaista korottamista. Tällaisenaan Sound of Noise pyörittää samaa levyä alusta loppuun. Kyllä sen silti ihan mielellään läpi kuuntelee perusidean ollessa näinkin hyvä, mutta alun asettamien odotusten tasolle kokonaisuus ei yllä.