Kalle Karinen

Red White & Blue (Painajainen amerikkalaiseen tapaan, 2010)

Ohjaaja:

• Simon Rumley

elokuva arvostelu

Ohjaus: Simon Rumley

Kouraisevan rankka Red White & Blue sijoittuu siihen Amerikkaan, jossa surkeissa luukuissa majailevat toisen luokan kansalaiset puurtavat duunia dinereissä ja tehtaissa minimipalkalla. Yksi tällainen, juurettomalta ja emotionaalisesti särkyneeltä vaikuttava nuori Erica (Amanda Fuller), elelee köyhästi Texasissa, panee kaikkia vastaantulijoita ja välttelee sitoutumista. Elokuva pelaa selvästi katsojan odotuksilla ja valitsee usein yllättävän humaanin reitin. Epäilyttävän näköiset rokkarit paljastuvatkin sympaattisen epävarmoiksi, samoin Ericaan ihastuvalla naapurin oudolla linnulla Natella (Noah Taylor, Shine, 1996) tuntuu olevan kultainen sydän. Tämä laiha, epäsiistin oloinen mies tosin täyttää psykopaatin tuntomerkit ja on lähetetty kotiin Irakin sodasta ("honorable discharge"). Naten erityistaidot vankien kuulustelijana ovat saaneet sittemmin CIA:nkin soittelemaan työtarjouksia. Moniulotteiset hahmot yllättävät moneen kertaan ennen lopun helvetillisiä väkivallanvisioita, jotka tuntuvat sitäkin pahemmilta loistavan henkilöpohjustuksen jälkeen.

Jos Red White & Blue olisi tehty 70‑ tai 80‑luvulla, kyseessä olisi epäilemättä kulttimaineessa oleva slasher-klassikko. Nyt se on poikkeuksellisen älykkäästi ohjattu tragedia, jonka ahdistavan realistiset kauhun hetket tuovat tyyliltään mieleen The Last House on the Leftin (1972) ja Henry: Portrait of a Serial Killerin (1986). Ohjaaja Simon Rumleyn itse kirjoittama draama taas on samankaltaista, joskin vieläkin rosoisempaa, kuin Buddy "Combat Shock" Giovinazzon mestarillisessa Life Is Hot in Cracktownissa (2009). Red White & Blue on katsojan manipuloinnin taidonnäyte ja laadultaan aivan toiselta planeetalta kuin Rumleyn edellinen kokopitkä, sekavan ankea The Living and the Dead (2006).