Matti Erholtz

Banlieue 13: Ultimatum (District 13 – Ultimatum, 2009)

Ohjaaja:

• Patrick Alessandrin

elokuva arvostelu

Ohjaus: Patrick Alessandrin

Pierre Morelin ohjaama Banlieue 13 (2004) toi eurooppalaiseen elokuvaan thaimaalaisen Ong‑bakin (2003) lanseeraaman aidon fyysisen toiminnan. Parkour-expertti David Belle ja stuntmies ja toimintakoreografi Cyril Raffaelli eivät tarvinneet trikkejä tai tietokonetehosteita vaan tekivät kaikki elokuvassa nähtävät hurjat temput itse.

Banlieue 13: Ultimatum on sama uudestaan hieman erilaisilla toimintakohtauksilla, ja mikäs siinä, kyllähän näiden miesten liikkumista katselee mielikseen yksinkertaisen mutta toimivan perusjuonen puitteissa. Jatko-osaa voi perustellusti pitää jopa alkuperäistä parempana sikäli, että siinä missä Banlieue 13 tuhlasi parhaat paukkunsa heti alussa, uusintaversiossa laatutoiminta jakautuu tasaisemmin pitkin elokuvaa.

Taas kerran poliisin erikoisjoukkojen kapteeni Damienin (Raffaelli) ja katuviisaan häslääjän Leiton (Belle) on yhdistettävä voimansa pelastaakseen erilaisten etnisten jengien hallitsema Alue 13 ahneiden poliitikkojen suunnitelmilta. Alue aiotaan jyrätä maan tasalle ja rakentaa tilalle asuntoja pikkuporvaristolle. Jyräämisen oikeuttamiseksi yksi alueen jengeistä lavastetaan poliisintappajiksi. Leito saa haltuunsa videomateriaalia, joka paljastaa lavastuksen, mutta ennen kuin materiaali voidaan toimittaa viranomaisten käsiin hänen on vapautettava Damien vankilasta, jonne tämä on tekaistuin syyttein teljetty.

Banlieue 13: Ultimatum toimii täysin Bellen ja Raffaellin miehisen karisman ja fyysisen osaamisen varassa, ja niistähän ei pulaa ole. Molemmista huokuu samanlaista karua "miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä" ‑asennetta, jota on täysin tarpeetonta alleviivata millään väkinäisellä "äijäilyllä". Työnjako on sama kuin ykkösosassa, eli Belle huolehtii parkour-tempuista ja Raffaelli tappeluista. Kummallakin on oma soolokohtauksensa ja yksi iso yhteinen kohtaus. Kameranheilutus-actioniin kyllästyneen katsojan silmä lepää selkeästi kuvatuissa ja erinomaisesti koreografioiduissa matseissa ja stunteissa.

Ranskan levottomat lähiöt ovat poliittisesti tulenarka aihe, josta Banlieue 13: Ultimatum tekee kevyttä toimintaviihdettä ilman ihmeempiä kannanottoja. Sen verran käsikirjoittaja/tuottaja Luc Besson vetää kotiinpäin, ettei syyllistä Ranskan poliittista järjestelmää vaan tekee monikansallisesta Halliburton-yhtiöstä kaiken pahan alun ja juuren. Hellyttävän naiivissa loppukohtauksessa skinheadit, muslimit, afrikkalaiset ja muut jengit unohtavat erimielisyytensä ja hyökkäävät yksissä tuumin presidentin palatsiin liberté, égalité, fraternité ‑hengessä.

Ripauksen feminiinistä sulokkuutta maskuliiniseen menoon tuo Elodie Yung tatuoituna ja taistelutaitoisena aasialaisjengipomona. Marokkolaistaustainen rappeur La Fouine tekee pienen roolin muslimi Ali‑K:na ja pääsee ääneen myös elokuvan kovatasoisella soundtrackillä.