Matti Erholtz

The Dragon Lives (1976)

Ohjaaja:

• Wong Sing-loy

elokuva arvostelu

Ohjaus: Wong Sing-loy

Oli synkkä ja myrskyinen yö kun Bruce Lee syntyi, ja ukkonen jyrisi myös kungfu-kuninkaan kuollessa. Kahden myrsky‑yön väliin jännittynyt elämä oli täynnä kungfun yhä sisäistyneempää käsittämistä, neekereiden perseen potkimista ja pohjatonta vihaa kiinalaisia kankipalmikoita kohtaan.

The Dragon Lives kertoo siis Bruce Leen tarinan kehdosta hautaan, sellaisena kuin ohjaaja Wong Sing‑loy on sen päässään hahmottanut. Eli ei tarvitse olla mikään Leen elämänkerran erikoistuntija suhtautuakseen hieman skeptisesti joihinkin elokuvassa esitettyihin asioihin. Oliko Leen paras kaveri Amerikassa läski poliisi, joka ystävyyssuhteen alkajaisiksi tarjosi nälkiintyneelle kungfu-opiskelijalle hampurilaisen? Tuliko Leestä julkkis hänen voitettuaan nyrkkeilyn raskaan sarjan Amerikan mestarin Long Beachin kamppailulajitapahtumassa? Antoiko hän myöhemmin samalle tyypille päihin Enter the Dragonin kuvauksissa? Oliko Leellä kotonaan mekaaninen nyrkkeilyvastustaja, jonka kanssa hän sulkeutui joskus vuorokausiksi harjoittelemaan "Do Not Disturb" ‑kyltti ripustettuna oveen? En tiedä, mutta epäilen.

Bruce Li näyttelee vailla mitään holttia ja tekee esikuvastaan jonkinlaisen ruuvit löysällä – tyypin, jolle rajut mielialavaihdokset ovat tavanomaisia. Leen elämän suureksi tavoitteeksi omien kungfu-taitojensa täydellistämisen ohella The Dragon Lives esittää länsimailla vallitsevan stereotyyppisen kiinalaiskuvan muuttamisen. Molemmat pyrkimykset kulminoituivat Enter the Dragoniin, josta tehdään elokuvassa jonkinlainen Leen triumfi, uran huipentuma, jonka jälkeen ei voinut enää muuta seurata kuin kuolema.

Martial arts ‑elokuvana The Dragon Lives on kohtalaisen surkea, vaikka Long Beach ‑jaksossa nähdään joitain hyviäkin otteita. Elämäkertaelokuvanakaan se ei siis oikein toimi, mutta bruceploitaationa se on hyvin asiallista kamaa, jossa genrelle ominainen mystiikka ja vinksahtanut tunnelma ovat vahvasti esillä. Leen kuolinsyystä ei elokuvassa esitetä mitään salaliittospekulaatioita, vaan se pannaan silkan kohtalon piikkiin, jota personifioi monien kohtausten taustalla äänekkäästi tikittävä kello. "I often wish I could be like some great clock, ticking away, with no foreseeable end. Then I could follow all my ideals and hope to attain my destiny." pohtii Lee. Niinhän sitä moni toivoisi.

The Dragon Livesin arvoa nostaa kovasti pari siihen sisältyvää ruotsalaisen Anders Nelssonin säveltämää ja yhdessä Ming-yhtyeensä kanssa esittämää laulua. Alkutekstien alla soiva "He's a Legend, He's a Hero" svengaa kuin hirvi ja potkaisee elokuvan vetreästi liikkeelle. Brucen viimeisiä elonhetkiä Betty Ting Pein syleilyssä säestävä "Even a Strong Man (Must Die)" taas on oikeasti kaunis ja koskettava balladi. Muutenkin loppukohtaus, jossa myös kahvinkeiton ja seksin välinen mystinen yhteys tuodaan selvästi ilmi, on kaikessa psykedeelisessä aavemaisuudessaan hiuksianostattava.