Sakari Määttä

Néa (Nea – niin nuori... niin utelias, 1976)

Ohjaaja:

• Nelly Kaplan

elokuva arvostelu

Ohjaus: Nelly Kaplan

Argentiinan Buenos Airesista kotoisin oleva, enimmäkseen Ranskassa uransa aikana vaikuttanut ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Nelly Kaplan opiskeli nuorena tyttönä taloustiedettä kotimaassaan. Kaplanin intohimon kohteena olivat kuitenkin elokuvat, ja jätettyään opiskelunsa kesken hän päätyi Ranskaan edustamaan uutta argentiinalaista elokuvaa sekä toimimaan kirjeenvaihtajana kotimaansa lehdistölle. Kaplan tutustui ranskalaisen elokuvan parissa mittavan uran tehneeseen Abel Ganceen (J'accuse!, 1919; Napoléon, 1927) vuonna 1954 ja Gance toimikin Kaplanin elokuvallisen uran alullepanijana tarjotessaan hänelle roolia Dumasin romaaniin perustuvasta elokuvasta La tour de Nesle (1955). Hiljalleen Kaplan kehittyi Gancen opissa ohjaajaksi kirjoittaen 1960‑luvun alussa myös elokuvantekoa käsitteleviä tekstejä eri julkaisuihin.

Ohjaajauransa alussa Nelly Kaplan teki useita lyhytelokuvia ja Picassoa käsittelevän dokumentin Le regard Picasso (1967). Seuraavana oli vuorossa ensimmäiset pitkät draamaelokuvat La fiancée du pirate (1969) sekä Papa, les petits bateaux (1971). Edellisissä näkyi jo selkeästi Kaplanin luontainen lahjakkuus eroottissävytteisen draaman parissa, ja hän keräsi paljon suosiota erityisesti naiskriitikoiden keskuudessa. Viiden vuoden tauon jälkeen valmistui Emmanuelle Arsanin (maineikkaan Emmanuelle-sarjan luoja) romaaniin perustuva elokuva Néa. Eri puolilla Sveitsiä ja osittain Pariisissa kuvattu elokuva on Nelly Kaplanin tunnetuin.

Sibylle Ashby (Ann Zacharias) on 16‑vuotias, aristokraattista ja vanhoillista isäänsä Philipiä (Heinz Bennent) sekä muita hänen vapauttaan rajoittavia auktoriteetteja kohtaan uhmakas tyttö, joka ei ole kiinnostunut koulunkäynnistä. Neitsyydestään huolimatta Sibylle on täynnä leikkisää seksuaalisuutta, joka hakee alituisesti erilaisia purkautumistapoja. Yksi näistä on eroottinen kirjallisuus, jota Sibylle varastelee säännöllisesti paikallisesta antikvariaatista. Paikkaa isännöi Axel Thorpe (Sami Frey), jolle Sibylle jää kiinni varastaessaan kirjoja. Axel lupaa päästää nuorikon pälkähästä, jos tämä suostuu näyttämään hänelle kirjoittamaansa romaaninraakiletta. Mitään tekstiä ei tietenkään ole olemassakaan, joten Sibyllelle tulee kiire sen kirjoittamisessa – toinen vaihtoehto olisi, että Axel kertoisi asiasta eteenpäin Philipille sillä seurauksella, että Sibylle passitettaisiin sisäoppilaitokseen.

Sibyllen piilevät kirjailijanlahjat sekä tukahdutetussa tilassa jo kauan ollut seksuaalisuus yhdistyvät ja elokuvan nimeä, Néa, kantava romaani alkaa muodostua. Axelin nähdessä mitä tyttö on saanut aikaan he tekevät sopimuksen kirjan loppuun saattamisesta ja julkaisemista. Jos Sibylle pystyy jatkamaan kirjoittamistaan samalla tasolla, on kyseessä epäilemättä eroottinen mestariteos. Inspiraatioksi kirjan kirjoittamiseen Sibylle tarvitsee luonnollisesti paljon seksuaalisia virikkeitä, ja niitä kyllä löytyy kun tietää mistä etsiä ja minkä oven taakse kurkistaa. Oman perhepiirinsä sisällä ja ympärillä olevien tapahtumien tarkkaileminen sekä eroottisten kirjojen lukeminen saattavat Néan tiettyyn pisteeseen saakka. Todellinen kirjoituskammo iskee vasta, kun Axel kieltäytyy viemästä Sibyllen neitsyyttä – tytön nuoresta iästä johtuen tähän liittyisi kohtuuttomia riskejä.

Néa ei etene tavanomaisesti eikä noudata tyypillisten aikuistumiselokuvien kaavoja pysyen monella tavoin uskollisena lähdeteokselleen. Eräänlaiseen tarinankertojan rooliin elokuvassa nousee yllättäen Sibyllen kissa Cumes, joka elää tapahtumien mukana ja on tavallaan jatkuvasti henkisessä yhteydessä omistajaansa. Cumes samaistuu Sibylleen, kuten elokuvan katsojatkin helposti tekevät.

Nuoren Ann Zachariaksen herkkä näyttelytyöskentely on yksi elokuvan kantavista voimista. Hänen suorituksessaan on paikoin sellaista karismaattista ja aitoa epävarmuutta, jollaista näkee vain harvoin. Andréas Windingin kuvaus on vahvaa ja hän onnistuu tuomaan kuvallisesti esiin Jean Chapotin sekä Kaplanin itsensä kirjoittamaan käsikirjoitukseen epäilemättä sisältyneet moniselitteiset yksityiskohdat.

Néan viimeisessä kohtauksessa vene lipuu vähitellen sumuisen järven öiseen pimeyteen katsojan pysähtyessä miettimään tapahtuman kaksijakoisuutta. Kumpi kahdesta vahvasta persoonasta vie lopulta voiton ja mikä on toisen kohtalo? Onko olemassa kompromissia, johon kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä? Onko onnellista loppua enää olemassa?