Esa Linna

UFO Syndrome (1980)

Ohjaaja:

• Richard Martin

elokuva arvostelu

Ohjaus: Richard Martin

UFO Syndromen ohjaaja, Richard Martinin taustalta löytyy huikeilta kuulostavia dokumenttielokuvia – The Lost City of Atlantis (1978), Jaws of Death (1977) ja King Monster (1976) – sekä yhteistyötä hauskan Hell Squad (1985) ‑trashpläjäyksen tehneen Kenneth Hartfordin kanssa. Sensaatiohakuisuutta on siis syytä odottaa tälläkin kerralla. UFO Syndrome alkaa juhlavasti väitteillä, joiden mukaan tähtitieteilijät ympäri maailman kertovat ulkoavaruuden olioiden abduktoivan ihmisiä ja pystyttävän maan päälle tukikohtiaan. Tekijöille ei ilmeisesti ole valjennut, että tähtitieteilijät ovat sieltä skeptisemmästä päästä, mitä tuntemattomien lentävien esineiden vierailuun maan päällä tulee.

Katsojan on turha odottaa tältä elokuvalta hauskuutta, saati sitten kriittistä tai objektiivista näkökulmaa. Kaikki väitteet ja teoriat syötetään sen kummemmin selittelemättä katsojalle, jonka ilmeisesti odotetaan nielevän mysteerit sen kummemmin pureksimatta. UFO Syndromen suurin ongelma on kuitenkin kovin puuduttava rakenne, jossa kuivien haastattelujen jälkeen näytetään liuta (toki sinänsä paikoin mielenkiintoisia) UFO‑kuvia vuosikymmenten ajalta. Näiden jälkeen esitellään toistuvan kaavamaisesti taas outoja tapauksia ja eri tutkijoiden teorioita. Ja kaikki tämä hyvin pintapuolisesti ja kohtuullisen monotonisen kertojan säestämänä.

UFO Syndrome ei ole kokonaisuutena läheskään sieltä genren kiinnostavimmasta päästä, joskin se sisältää muutamia mielenkiintoisia hetkiä. Kaikki näistä eivät kuitenkaan ole tunnistamattomista lentävistä objekteista kicksejä saavan lempikamaa. Uskomattomin ja samalla hykerryttävin kohtaus lienee kummallisella akuankka-henkisellä äänellä puhuva mies, joka väittää välittävänsä avaruudesta peräisin olevan Voltar-olennon viestejä.

Muuten UFO Syndrome on valitettavasti vain täynnä tyhjältä kuulostavaa puhetta. Hardcore-harrastajat saattavat toki löytää sen esittämistä teorioista ja tarinoista sisältöä. Dokumenttielokuvan esittelemät tapaukset pääosin haukotuttavat tylsyydellään, eikä mitään kovin päräyttävää edellä mainitun viestintuojan lisäksi katsojalle suoda.