Sakari Määttä

L'uomo che non voleva morire (The Man Who Didn't Want to Die, 1988)

Ohjaaja:

• Lamberto Bava

elokuva arvostelu

Ohjaus: Lamberto Bava

Lamberto Bavan ohjaaman, Italian televisiolle tuotetun laadukkaan Alta tensione ‑sarjan toinen jakso on nimeltään L'uomo che non voleva morire (The Man Who Didn't Want to Die). Neliosaisen sarjan muut osat ovat Il maestro del terrore (The Prince of Terror, 1988), Il gioko (School of Fear, 1989) sekä Testimone oculare (Eyewitness, 1990). L'uomo che non voleva morire perustuu italialaisen rikoskirjailijan, Giorgio Scerbanencon, romaaniin Il centodelitti, johon perustuu myös samanniminen minisarja. Scerbanencon kirjojen innoittamana on tehty useita muitakin ohjauksia, joista elitistipiireissä tunnetuin on Fernando Di Leon mestariteos Milano calibro 9 (1972).

Gianetto herää sairaalasta halvaantuneena ja ruhje päässään. Vähitellen muistikuvat tapahtuneesta palaavat hänen mieleensä. Hän oli juuri murtautunut ystäväjoukkonsa kanssa kartanoon, vanginnut omistajan vaimoineen sekä auttanut lastaamaan runsaan ryöstösaaliin pihalla odottavaan autoon. Ahneena miehenä Gianetto päätti omia ryöstösaaliin helmen, Pierre Auguste Renoirin maalauksen, itselleen ja piilotti sen ryöstöpaikan lähelle. Raiskatessaan talon omistajan vaimoa joku potkaisi Gianettoa päähän sillä seurauksella, että hän halvaantui. Yksi asia on varma – Gianetto on mies, joka ei halua kuolla.

Elokuvan ensimmäisen puoliskon aikana käydään läpi tapahtumia, joiden johdosta Gianetto on päätynyt sairaalaan. Hän voimistuu vähitellen ja palaa hakemaan Renoirin maalausta hyvin tietoisena siitä, että kuuluu entisten ystäviensä tappolistalle. Mielenkiinto tarinaa kohtaan laskee, kun alussa hyvin tiivis ja sujuvasti etenevä elokuva purkautuu useisiin, valitettavan epäkiinnostaviin suuntiin.

Näyttelijäjoukko koostuu pääosin italialaisten genre-elokuvien sivuosissa nähdyistä naamoista, jotka eivät kykene tuomaan rooleihin juuri mitään ylimääräistä. Mainittavaa on, ettei kukaan paatunut rikollinen näytä niin rikolliselta (Danny Trejo ‑syndrooma) kuin jotkut Gianetton jengin jäsenistä. Näyttelijöistä tunnetuimpana kasvona nähdään ryöstökeikan suunnitelleen madame Jaclaudin roolissa Martine Brochard (The Violent Professionals, 1973).

Käsikirjoitus on elokuvan selvästi parasta antia, mutta sekään ei valitettavasti onnistu pitämään vireyttä jatkuvasti yllä. Katsomiskokemus on kuitenkin positiivinen ja elokuva toimii mukavana välipalana. Onhan muutenkin kyseessä todella harvinainen pala Lamberto Bavan pitkältä uralta.