Mikko Sirenius

Black Ninja (Ninja: Silent Assassin, 1987)

Ohjaaja:

• Godfrey Ho

elokuva arvostelu

Ohjaus: Godfrey Ho

Hongkongilaisten elokuvatuottajien Joseph Lain ja Tomas Tangin 80‑luvulla liukuhihnalla tehtailemat ninjaelokuvat ovat varmasti monelle tuttuja. Elokuvat yhdistivät tuntemattoman aasialaisen pulp-viihteen länsimaisin näyttelijöin filmattuihin ninjatoimintakohtauksiin. Näiden useiden kymmenien harhaanjohtavasti markkinoitujen elokuvien katsominen on verrattavissa roskisdyykkaukseen: koskaan ei tiedä, mitä käteen sattuu.

Jälkikäteen lisättyjä ninjakohtauksia on monissa tapauksissa vain nimeksi, eivätkä ne haittaa paljoa viehättävien korealais‑ tai taiwanilaistuotosten seuraamista, semminkin kun materiaalin saaminen alkuperäismuodossa käsiinsä voi olla mahdotonta. Jos pohjaelokuva osoittautuu huonoksi, ninjakohtaukset viihdyttävät katsojaa joko värikkyydellään tai tajuttomalla kehnoudellaan.

Godfrey Hon ohjaaman Black Ninjan alku vaikuttaa tavallista kunnianhimoisemmalta. Musta poliisi Alvin (Alphonse Beni), joka on myös ninja, yritetään murhata, kun operaatio avaintodistajan suojelemiseksi on mennyt pieleen. Alvinin sijaan ninjat tappavat hänen tyttöystävänsä. Pökkelömäinen, mutta tavallista pidempi, monimutkaisempi ja kokonaan länsimaisilla näyttelijöillä toteutettu alku latistuu kuitenkin pian tyypilliseksi pöydän ääressä neuvotteluksi ja puhelimessa puhumiseksi. Tätä materiaalia tuntuu riittävän koko elokuvan ajaksi.

Black Ninjan länsimaisen osion parhaita puolia ovat loppujen lopuksi huumekuriireiden uskomattomat temput, kuten neljän "koripallokaveruksen" välillä suoritettu pallovaihtokauppa. Ninjakohtauksiin on nähty tavanomainen vaiva stunt-näyttelijöineen ja trikkikuvineen, mutta ne ovat lyhyitä eikä niissä ole edes sen vertaa jännitettä kuin Ho'n elokuvissa yleensä.

Lopulliseksi pohjajuoneksi osoittautuu taiwanilainen elokuva, jossa Edmond-niminen nuorimies selvittelee isänsä murhaa. Isä oli ennen kuolemaansa riitautunut kalastajien ammattiliiton uusien johtajien kanssa, jotka osoittautuvat yakuzoiksi – tai tässä tapauksessa siis ninjojen johtaman rikollisjärjestön alaisiksi. Apuna toimii nahkarotsiin ja natsi-koppalakkiin pukeutunut koulukarkurityttö Vivian, jonkinlainen japanilaisten tyttöjengielokuvien jälkeläinen.

Halvan oloisessa taiwanilaiseen "sosiaalirealismin" genreen kuuluvassa elokuvassa vaikuttaa olevan ainakin hauskoja hahmoja, mutta Black Ninjaan leikatuissa muutamissa kohtauksissa ei ehdi menoon päästä mukaan. Kaiken lisäksi tuntuu, että kohtaukset ajetaan dialogiosuuksia myöten kaksinkertaisella nopeudella.

Elokuvan sisäinen maailma on hauskalla tavalla kerrostunut: normaali-ihmisten elämää hallinnoi pääasiassa rikollisliigojen toiminta, johon poliisi välillä puuttuu. Tämän hallintokerroksen yläpuolella on sitten ninjaelämä, johon kuuluvat sekä rikollisten että poliisin todelliset vaikuttajat. Täällä yhteiskunnan huipulla merkitsevät vain kaksintaistelut kuolemaan asti ja tietenkin kiiltävät ninja-asut, jotka muistuttavat enemmän jotain Power Rangers ‑pukuja. Toisin kuin omaehtoista idän mystiikkaa tarjoilleet 80‑luvun amerikkalaiset taistelulajielokuvat Black Ninja tuntuukin sisältävän todellisia vaikutteita japanilaisesta elokuva‑ ja tv‑viihteestä.

Nanarland-sivuston haastatteleman Godfrey Ho'n mukaan kamerunilainen elokuvalevittäjä Alphonse Beni halusi tehdä ninjaelokuvan, jossa olisi itse pääosassa. Sehän kävi Ho'lle ja elokuva onkin selvästi räätälöity Benille, joka esiintyy mahdollisimman monessa kohtauksessa länsimaisten näyttelijöiden kanssa. Black Ninja menee kuitenkin tavallaan kahteen väärään suuntaan, kun taiwanilainen pohjaelokuva jää taka-alalle, eikä ninjasekoiluakaan tarjota riittävästi. Elokuvalla on viihdyttävätkin piirteensä, mutta intensiivisesti katsottuna sen ääreen puutuu.