Lasse Tapionsalo

Sunday Bloody Sunday (Saakelin sunnuntai, 1971)

Ohjaaja:

• John Schlesinger

elokuva arvostelu

Ohjaus: John Schlesinger

John Schlesinger nousi esiin osana brittiläistä uutta aaltoa 60‑luvun alkupuolella sellaisten nimien kuten Karel Reisz ja Tony Richardson ohessa. Schlesinger ei toiminut liikkeen tiiviissä ytimessä, mutta tyylilliset yhteydet ovat vahvat. Tehtyään useita kehuttuja ja palkittuja elokuvia hän siirtyi Hollywoodiin ohjaamaan muistetuimman teoksensa Keskiyön cowboy (1969). Sen menestyksen myötä hän saattoi palata Britanniaan ohjaamaan Saakelin sunnuntain. 70‑luvulla hän jatkoi vielä merkittävää uraansa mm. elokuvilla Heinäsirkat (1975) ja Maratoonari (1976). Siitä eteenpäin ura alkoi muuttua varsin epätasaiseksi, ja murheellisesti viimeiseksi työksi jäi Madonnan tähdittämä onneton The Next Best Thing (2000). John Schlesinger kuoli 2003.

Saakelin sunnuntai on ihmissuhdedraama, jonka pääosissa ovat Alex Greville (Glenda Jackson) ja lääkäri Daniel Hirsh (Peter Finch). Yhteistä heillä on rakastaja, taitelija Bob Elkin (Murray Head). Molemmat ovat tietoisia tilanteesta ja elokuvan mittaan he joutuvatkin pohtimaan tulevaisuuttaan. Alex ja Bob viettävät viikonloppua yhdessä tuttavaperheen lapsenvahteina, mutta Bob ei malta pysyä aloillaan edes paria päivää. Daniel ja Bob suunnittelevat Italian matkaa, vaikka Bob puhuukin koko ajan vain Yhdysvaltojen ihanuudesta. Alexin ja Danielin kykenemättä etenemään tekee Bob lopulta ratkaisun heidän puolestaan.

Bob toimii elokuvassa lähinnä katalyyttinä Alexin ja Danielin hahmojen kehitykselle. Lapsuudenmuistojen välähdellessä, vanhempien ja tuttavien suhteita peilaten ja tulevaisuuttaan miettien he yrittävät pohtia mihin suuntaan suhdetta Bobiin tulisi kehittää. Vapaamieliset suhteet ovat aikansa heijastumia, jota tuntuu vahvistavan tuttavaperheen todella varhaiskypsät lapset, jotka polttavat ruohoa ja kommentoivat aikuisten suhteita tarkasti. Onko tuleva polvi entistäkin vapaampi?

Schlesinger itse kommentoi elokuvaa kaapista ulos tulonaan. Homoseksuaalille ohjaajalle tämä olikin aiheesta vielä selkeämpi lausunto kuin asiaa sivunnut Keskiyön cowboy (Midnight Cowboy, 1969). Saakelin sunnuntai oli ensimmäisiä elokuvia, jossa homoseksuaali mies ja suhde esitettiin aivan normaalista poikkeamattomana asioina. Lääkäri Daniel ei eroaisi hahmona sen enempää vaikka olisi hetero, eikä hänen ja Bobin suhteensa olisi sen kummempi. Väitetään myös, että elokuvassa olisi ensi kertaa kankaalla miesten välinen suudelma, mutta tämä pätenee korkeintaan valtavirtaelokuvaan.

Nykypäivänä elokuvan vapaamieliset keskinäiset suhteet, jotka eivät missään vaiheessa aiheuta mitään traagisia seurauksia tai avoimen tavallinen homoseksuaalisuus ovat aiheina muuttuneet tavanomaisiksi, mutta aikanaan ne olivat poikkeuksellisia. Homoseksuaalisuuskin oli Britannissa rikos vielä vuoteen 1967 saakka. Elokuva pitää kuitenkin pintansa edelleen, ennen kaikkea vahvojen näyttelijäsuoritusten myötä. Peter Finch ja Glenda Jackson saivatkin molemmat sekä palkintoja että ehdokkuuksia rooleistaan. Schlesinger on yleensäkin onnistunut valitsemaan elokuviinsa tasokkaita näyttelijöitä, jotka tukevat yli pienten puutteiden. Onnistunut leikkaus pitää mukavasti yllä kuvan virtaa, jonka tapahtumissa sinänsä ei suuria kliimakseja ole.