Jetro Suni

Pig (2010)

Ohjaaja:

• Adam Mason

elokuva arvostelu

Ohjaus: Adam Mason

Pigin taustajujuna toimii ohjaaja Adam Masonin pyrkimys kuvata koko reilu 70‑minuuttinen elokuvansa yhdellä ja samalla otoksella alusta loppuun saakka. Idea ei ole täysin originelli, sillä vastaavaa on kokeiltu aiemminkin; esimerkkeinä mm. Aleksandr Sokurovin Russian Ark (2002), Albert Pyunin Infection (2005) ja Gustavo Hernandezin pian ilmestyvä kauhuelokuva La casa muda (The Silent House, 2010). Kaiken lisäksi Masonin yhden otoksen pyrkimys on jäänyt hyvin kehnoksi yritykseksi ja leikkauskohtia on yritetty piilottaa pitkin elokuvaa paikoin hyvinkin tökerösti.

Pigin "juonessa" ei juuri kerrottavaa ole. Kyseessä on hyvin tyylipuhdas gornopläjäys, eli perusteetonta kidutusta alusta loppuun vailla päätä tai häntää. Elokuvan päähenkilö on syrjäiselle vuoristomaaseudulle asuntovaununsa parkkeerannut punaniskajuntti, josta nyt vaan on kiva kiduttaa kidnappaamiaan turisteja yhdessä koirahäkissä elelevän raskaana olevan retardivaimonsa kera. Elokuvan ainoa juonenkäänne nähdään aivan lopussa, mutta siinä vaiheessa kaiken aiemmin läpi kärsityn päättömän kohkaamisen myötä aivonsa off‑asentoon kääntänyt katsoja tuskin jaksaa sille edes kulmakarvojaan kohottaa.

Meno on läpi elokuvan kauttaaltaan ahdistavan amatöörimäistä, eikä radioaktiiviselta oksennukselta näyttävä dominomainen värimäärittely juuri silmiä hivele. Taustamusiikkina kuullaan avaruusambienttia, bongorummuttelua ja "hupaisaa" hillbillykantria, joka sinänsä jossain määrin jopa sopii yhteen ruudulla pyörivän farssin kanssa.

Pigistä ei juuri mitään hyvää sanottavaa löydy, mutta lopputulokselle tahtoisi silti antaa pari bonuspistettä hyvästä yrityksestä ja ohjaajansa pyyteettömästä asenteesta tehdä omannäköisiään elokuvia itselleen ja faneilleen.