Jetro Suni

No Way Home (Pitkä tie kotiin, 1996)

Ohjaaja:

• Buddy Giovinazzo

elokuva arvostelu

Ohjaus: Buddy Giovinazzo

Kymmenen vuotta esikoiselokuvansa Combat Shockin (1986) valmistumisen jälkeen Buddy Giovinazzo sai viimein valmiiksi seuraavan ohjaustyönsä. No Way Home (1996) kertoo tarinan vankilasta kotiutuvasta Joeysta (Tim Roth), jolla ei alustavasti ole vaihtoehtona kuin palata äitivainaansa asunnolle, jota nykyisellään asuttavat Joeyn veli Tommy (James Russo) ja tämän vaimo Lorraine (Deborah Kara Unger). Joeylla on vakaa pyrkimys päästä takaisin omille jaloilleen, hankkia työpaikka ja muuttaa mahdollisimman pikaisesti pois veljensä nurkista. Mutta kuten arvata saattaa, paluu vankilasta arkeen ei onnistu niin yksioikoisesti kuin toivoa sopisi.

No Way Homea valmistellessaan Giovinazzo toimi elokuvaopettajana kotikulmillaan Staten Islandissa, ja samaan ympäristöön sijoittuu myös No Way Home. Elokuvaansa Giovinazzo haki inspiraatiota vanhoista hahmo‑ ja tarinavetoisista 40‑lukulaisista Mitchum/Cagney/Bogart ‑elokuvista, ja toteaakin No Way Homen tarinan olevan eräänlainen moderni versio Alastomasta satamasta (1954).

No Way Home on miellyttävän rosoinen ja elämänmakuinen. Tim Roth on oiva valinta pääosaan. Yhtä lailla malliikkaasti onnistuu James Russo pikkunilkin roolissaan, eikä Ungerinkaan tarvitse suoritustaan hävetä. Ungerin roolin ohella muiden näyttelijättärien (mm. Catherine Kellner & Bernadette Penotti) tehtävänä on lähinnä tuoda tarinaan ylimääräistä eroottissävytteistä vivahdetta.

No Way Homea voi helposti luonnehtia Combat Shockin ohella yhdeksi Giovinazzon onnistuneimmista ohjaustöistä. Ilman heikkouksia elokuva ei silti jää, esimerkiksi osa jälkipuoliskon juonenkäänteistä osoittautuu turhan ennalta-arvattaviksi. Heikkouksia kuitenkin korreloi tehokkaasti elokuvan räiskyvä lopetus, joka on erinomainen osoitus Giovinazzon tyylitajusta ja kyvystä pitää päänsä valtavirtayleisöä kosiskelevia ja hempeitä loppuja suosivia tuottajia vastaan.