Jetro Suni

Il cinico, l'infame, il violento (The Cynic, the Rat & the Fist, 1977)

Ohjaaja:

• Umberto Lenzi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Umberto Lenzi

The Cynic, the Rat & the Fist on jatkoa Rome Armed to the Teethille (Roma a mano armata, 1976), joskaan yhtymäkohtia "ensimmäiseen osaan" ei juuri Maurizio Merlin roolihahmoa lukuun ottamatta ole. Kyseessä on kaikin puolin hyvin perinteinen ja vauhdikas italocrime, jossa mm. diilataan timantteja, vedetään turpiin, lauotaan golf-palloja lähietäisyydeltä päin näköä, heitellään happoa naamalle, katkotaan jalkoja ja vedetään turpiin vielä toisen jos kolmannenkin kerran.

Rome Armed to the Teethin koitoksista rasittunut Tanzi (Merli) on nyt jättänyt komisarion hommat ja ryhtynyt kirjailijaksi. Lepoa ja rauhaa ei Tanzille kuitenkaan ole luvassa tämän saadessa vaivoikseen mm. sadistisen rikollispomo Frank di Maggion (John Saxon) ja Chinaman-lempinimeä kantavan kriminaalin (Tomas Milian).

Meno on läpi elokuvan kiitettävän nopeatempoista vailla turhia suvantovaiheita ja Franco Micalizzin säveltämä ponnekas tunnusmelodia vauhdittaa menoa entisestään. Väkivaltaa on tarjolla runsaasti ja se on poikkeuksetta läpeensä sadistista ja kylmän rujoa riippumatta siitä harrastaako sitä Tanzi vai joku pahiksista. Tasa-arvointoilijat saanevat tyydytystä siitä, että turpasaunoja jaellaan hyvinkin tasapuolisesti sukupuoleen katsomatta.

Elokuvan juonta vaivaa lievä punaisen langan puute, mutta koko ajan sentään sattuu ja tapahtuu. Loppupuolella nähdään muusta sisällöstä kovin irralliselta tuntuva ja tökerön halvasti toteutettu heist-jakso, jossa tunkeudutaan tarkoin vartioituun kassaholviin läpi perinteisten punasäteisten laser-hälyttimien ja muiden esteiden. Kohtaus liittyy toki juoneen, mutta tuntuu silti olevan sisällytetty aivan väärään elokuvaan.

Iskevästä nimestään huolimatta The Cynic, the Rat & the Fistissä ei sen tarkemmin missään vaiheessa selvennetä kuka on elokuvan "kyynikko", kuka "pahamaineinen" ("rotta") ja onko "väkivaltainen" ("nyrkki") tosiaan vain yksi hahmoista – hahmot kun tuntuvat kaikki olevan luonteeltaan vähintään yhtä väkivaltaisia. Aiheen syvällisempi analysointi on kuitenkin turhaa, sillä Lenzi itsekin on todennut nimen olevan vain tribuutti Sergio Leonen lännenelokuvalle Hyvät, pahat ja rumat (Il buono, il brutto, il cattivo, 1966).

The Cynic, the Rat & the Fist on hyvin perustavalaatuista Lenziä. Se jaksaa viihdyttää läpi koko puolentoista tunnin kestonsa, joskin ongelmana säilyy jo mainittu epätasaisuus ja haparoiva juoni.