Mikko Koivisto

High-Kick Girl! (2009)

Ohjaaja:

• Fuyuhiko Nishi

elokuva arvostelu

"She is more than just a cute high school girl. She is a master of Karate!"

17‑vuotiaan Rina Takedan varaan rakennettu High-Kick Girl toimittaa sen mitä lupaa. Vaijereille nostetut idolit on jätetty narikkaan, sillä Takeda on aito karateka, samoin kuin valtaosa elokuvan muistakin näyttelijöistä. Black Beltin (2007) koreografista ohjaajan pallille nostettu Fuyuhiko Nishi on pyrkinyt luomaan kohtalaisen autenttisen karate-elokuvan, jossa ei käytetä vaijereita tai erikoistehosteita eikä haaskata aikaa tarinankerronnan kaltaisiin epäolennaisuuksiin.

Tuskin on mitään tarvetta selitellä, miksi 17‑vuotias koulutyttö potkimassa vastanäyttelijöitään päähän on hieno ja elokuvan arvoinen konsepti. Hienoa on sekin, että High-Kick Girlistä puuttuu se itsetietoisuus ja muka-nokkeluus, mikä on vaivannut useimpia viime vuosien genre-pastisseja sekä muita lennokkaan lähtökohdan varaan rakennettuja elokuvia. Takedan karatesirkus on vakavahenkistä ja omaehtoista mätkintää, jonka elokuvalliset hölmöydet ovat täysin tahattomia. Juuri tällä tavalla aidosti viileitä elokuvia tehdään.

Kengänpohjaan raapustettu juoni on nopeasti summattu. Kein (Takeda) opettaja Matsumura (Japanin karateliiton Tatsuya Naka) ei suostu palkitsemaan tyttöä mustalla vyöllä puutteellisen harjoittelun vuoksi. Turhautunut Kei lähtee kaupungille mätkimään moraalittoman The Destroyers ‑jengin jäseniä tarkoituksenaan voittaa porukan kunnioitus ja tulla ryhmän jäseneksi. Kei läpäisee pääsykokeen, mutta saa pian selville, että tuhoajien seuraava kohde on Kein opettaja.

High-Kick Girlin sisältö koostuu tasan kolmesta asiasta: treenijaksoista, mätkintäkohtauksista, sekä edellä mainittujen väliin sijoitetuista lyhyistä dialogikohtauksista. Välillä Takeda vuodattaa teinidialogia, mutta ei sentään yhtä sietämättömään malliin kuin elokuvan trailerissa ("Mua potkitaan ihan oikeesti. Se oon mä"). Onneksi seuraava toimintakohtaus on poikkeuksetta kulman takana odottamassa, sillä ohjauksen ja näyttelyn taso eivät todellakaan pidä elokuvaa pinnalla. Teinityttökarate sen sijaan on jo lähtökohtaisesti ensiluokkaista viihdettä.

High-Kick Girlin aidoista ongelmista suurin onkin se, että elokuvan loistavuus jää pitkälti teorian tasolle. Toimintakohtaukset kärsivät pahasta ongbak-syndroomasta, eli huippukohdat näytetään aina kahdesti. Esiintyjistään ylpeän ohjaajan käsissä tämä tarkoittaa pitkiä ja todella runsaslukuisia uusintoja. Turha tyylittely tuhoaa tehokkaasti kohtausten sujuvuutta sekä potentiaalista jännitettä. Asiaa ei auta sekään, että hidastuskuvia on mukana ennätysmäärä. Monet elokuvan taistelijoista varmasti vakuuttaisivat enemmän nopeudellaan kuin näyttävyydellään, joten kuvan hidastaminen syö toiminnan tehoja. Etuna tosin on se, että katsojalle tulee ainakin selväksi toiminnan suhteellinen aitous: silmää ei huijata nopeilla leikkauksilla, eivätkä esiintyjät turvaudu stunt-miesten apuun.

Takeda potkii pääroolissa varsin miellyttävästi, mutta uhkaa silti jäädä vastanäyttelijöidensä varjoon. Nakan taidokkuus on luonnollisesti aivan eri luokkaa, mistä myös ohjaaja tuntuu vakuuttuneen siinä määrin, että tarinan puolivälin jälkeen Takedasta tulee sivuhahmo omassa elokuvassaan Nakan noustessa valokeilaan. Pahisten puolelta löytyy myös vakuuttavia esiintyjiä. Näistä pieni mutta pippurinen akrobaatti Aya Sugiyama on aivan verraton. Minuutin pituiseksi jäävän visiittinsä aikana tämä loikkii ympäri huonetta ja jakaa potkuja suoraan lennosta. Tämän tytön varaan voisi varmasti rakentaa laadukkaan ninjaelokuvan.

High-Kick Girlin toimintakohtausten heikkoudet tulevat pettymyksenä, sillä kuvausvaiheessa on selvästikin tuotettu erittäin tasokasta materiaalia suoraviivaisen karatetykityksen tarpeisiin. Elokuvan iskua on heikennetty vasta leikkauspöydällä. Jos ohjaaja palaisi editointihuoneeseen ja poistaisi elokuvasta uusinnat ja antaisi kuvan pyöriä normaalinopeudella, olisi kyseessä selvästi nykyistä parempi teos. Silti on pakko myöntää, että yllättävän hauskaa seurattavaa High-Kick Girl monin paikoin on. Teoksen ansiot eivät ole niinkään elokuvallisia, vaan perustuvat melko puhtaasti aitoon karateen. Ja ehkäpä hieman koulupukuun. Jokainen voinee vetää omat johtopäätöksensä tämän pohjalta.