Sakari Määttä

Prologue (2003)

Ohjaaja:

• Douglas Buck

elokuva arvostelu

Ohjaus: Douglas Buck

Noin vuosi sitten pieni amerikkalaiskylä järkyttyi brutaalista tapahtumasta, jossa joukko miehiä kävin nuoren tytön kimppuun. Tyttö hakattiin henkihieveriin ja hänet raiskattiin useaan kertaan. Tytön molemmat kädet katkaistiin ja lisäksi hänen selkänsä murtui pahoinpitelyssä halvaannuttaen hänet vyötäröstä alaspäin. Tyttö kuitenkin selvisi elävänä. Tässä alkuasetelma Prologuelle, Douglas Buckin Amerikka-trilogian päätösosalle.

Pahoinpitelystä selvinnyt nainen, lempinimeltään Billy (Sally Conway debyyttiroolissaan), palaa kotikyläänsä jäätyään loppuiäkseen pyörätuolin armoille. Siinä missä ennen oli hänen kämmenensä on nyt ymmärrettävän epäkäytännölliset koukkuproteesit. Syvä traumaattinen kokemus on aiheuttanut sen, ettei Billy muista mitään vuoden takaisista tapahtumista. Pienet yksityiskohdat aiheuttavat kuitenkin vähitellen muistin palautumisen.

Prologuessa seurataan Billyn kotiutumisen lisäksi myös perhettä, jossa eläkkeelle jäänyt entinen postinjakaja Benjamin Miller (William Stone Mahoney) asuu vaimonsa kanssa. He ikävöivät tytärtään Angelaa, joka ei ole aikoihin pitänyt heihin mitään yhteyttä. Ehkä Angela on kuollut tai jotain muuta on tapahtunut, mutta ainakaan Benjaminin vaimo ei ole luopunut toivosta. Pariskunnan yhteiselon kuvaus on juuri sitä ominaisinta Douglas Buckin tyyliä, jossa katsoja voi selvästi aistia roolihahmojen näennäisesti normaalin päivärutiinin taustalta kumpuavan hellittämättömän ahdistuksen.

53 minuutin pituinen Prologue on trilogian pisin ja samalla myös syvällisin osa. Elokuva etenee aiemmista osista tuttuun tyyliin, viipyilevästi ja rauhallisesti. Dialogi ja tapa millä ihmiset keskustelevat keskenään luo elokuvaan myös omanlaisensa vieraannuttavan yleistunnelman. Tunnelmaa voisi paikoitellen verrata esimerkiksi David Lynchin absurdiin sarjaan Rabbits (2002), jossa jänispukuiset hahmot keskustelevat ja välillä kuullaan sitcomeista tuttua taustanaurua. Prologuessa naurua ei kuulla ja läpi elokuvan kantava todella vahva ohjaustyö varmistaa sen, ettei siihen ole myöskään aihetta.

Douglas Buck kuvaa pienen kylän kylmänä ja lohduttomana paikkana sääliä tuntematta. Samat sävyt ja tunteet heijastuvat myös kylän asukkaisiin, jotka tuntuvat kaikki kadottaneen elämästään jotain olennaista. Kuitenkin kaiken tämän keskeltä nousee Sally Conwayn todella vakuuttavasti näyttelemä päähenkilö Billy, joka osoittautuu Buckin tähänastisen filmografian voimakastahtoisimmaksi hahmoksi.

Prologue kuvattiin aika pian 9/11 ‑terrori-iskujen jälkeen. Amerikkalaiset olivat tuolloin mentaliteetiltaan aivan erityisen kostonhimoisia ja Buck päätyi muuttamaan elokuvan lopetusta, koska ei halunnut ottaa kantaa suuntaan tai toiseen. Prologue on ohjaajansa mukaan sodan vastainen elokuva, mutta se ei asiasta tietämättömälle katsojalle välttämättä välity.

Prologue on elokuva vieraantuneisuudesta ja vieraantumisesta, kostosta ja anteeksiantamisesta, hyväksikäytöstä ja katumisesta sekä unohtamisesta ja muistamisesta. Samalla se jatkaa ja tavallaan vie loppuun trilogian kahden ensimmäisen osan punaisen langan, eli nyrjähtäneen ja traumaattisen perhe-elämän kuvauksen.

"(It) was here, in this room of emptiness, With his life-myths revealed as betrayers, He finally found rest from the long climb. Nothing left to know, he was able to die."