Matti Erholtz

Hitler (1997)

Ohjaaja:

• Muthyala Subbaiah

elokuva arvostelu

Ohjaus: Muthyala Subbaiah

Suututettuaan monet naiskatsojat liian härskeillä vitseillään elokuvassa Alluda Mazaaka, Tollywoodin virallisella megatähdellä Chiranjeevilla oli edessään imagonkohennuksen paikka. Hitlerin tarkoituksena oli todistaa Chirun faneille ettei hän ole mikään löyhätapainen irstailija, vaan eettisiä arvoja omaava ja naisia kunnioittava mies. Elokuvasta karsittiin hömppäviihde-elementtejä ja panostettiin laatuun, draamaan ja hyvään juoneen. Yritys onnistui ja Hitler oli voittoisa kaikilla rintamilla. Katsojat ottivat uuden vakavamman Chiranjeevin suopeasti vastaan ja hänen maineensa koko perheen katsottavaksi kelpaavana positiivisena sankarina palautui.

Juoni on napattu vuotta aiemmin ilmestyneestä samannimisestä malayalaminkielisestä elokuvasta. Chiranjeevi esittää jo pikkupoikana viiden siskonsa yksinhuoltajaksi joutunutta Madhava Raoa, jonka päähuolenaihe aikuisena on sisarustensa saattaminen hyviin naimisiin. Madhava on kuitenkin niin kriittinen potentiaalisia sulhaskanditaatteja valitessaan ja torjuu niin väkivaltaisesti kaikki lähentelijät pois suojattiensa ympäriltä, että on saanut kylän muilta miehiltä lempinimen tunnetun kiivasluonteisen valtakunnanjohtajan mukaan. Siskotkaan eivät tykkää ja nousevat kapinaan Hitlerin jyrkkyyttä vastaan. Madhavan riesana on lisäksi traumaattinen isäsuhde ja pari paikallista suurrikollista, jotka haluavat raivata ärsyttävän moralistin pois bisneksiään häiritsemästä.

Taktisena vetona Hitler on suorastaan nerokas. Sen sijaan että alkaisi pehmoilemaan ja tinkimään miehekkyydestään megatähti machoilee vaan entistä kovemmin, mutta tekemällä sen nyt naisten kunnian puolesta ja turhankin innokkaasti saa konservatiivisen yleisönosan sympatiat puolelleen ja vielä päänsä päälle marttyyrin sädekehän: säälikää minua, olen väärinymmärretty feministi. Vähänkö ovelaa.

Paitsi propagandana Hitler oli taiteellisilta ansioiltaankin riemuvoitto. Rehevän "maanläheinen" huumori ja koskettava paatos yhdistyivät osaavasti kehitellyn juonen puitteissa saumattoman sympaattiseksi kokonaisuudeksi. Kompleksinen ja kehittyvä roolihahmo antoi Chiranjeeville mahdollisuuden päteä draamanäyttelijänä. Madhava ei ole mikään yli‑ihminen, vaan erehtyväinen ja epätäydellinen olento, joka pyrkiessään hyvään saa välillä aikaan vain pahaa, ja Chiranjeevi näyttelee häntä vakavasti ja velmuilematta. Pientä pilkettä silmäkulmassa näkyy vain kahdessa tanssikohtauksessa, joista varsinkin loisteliaasti koreografioitu Nadaka Kalisina onkin sitten parhaita biisejä mitä Chiranjeevin leffoissa on kuultu ja nähty. Megatähden tavaramerkiksi muodostuneita akrobaattisia tappelukohtauksia nähdään Hitlerissä vain yksi, mutta myös se on poikkeuksellisen kovatasoinen ja muodostaa rajuine stuntteineen miehekkään lopetuksen elokuvalle.

Sukupuolten välisen sodan kuvauksena Hitler sisältää kannanottoja ja asenteita, jotka eivät nykypäivänä enää täytä poliittisen korrektiuden vaatimuksia. Inhon puistatuksia joissakin katsojissa on aiheuttanut jakso, jossa käsitellään raiskauksen problematiikkaa intialaisittain. Kun juuri aviosäätyyn astumaisillaan oleva Hitlerin sisko joutuu tajuttomassa tilassa yllätysseksin kohteeksi, hän päätyy veljensä kanssa ratkaisemaan tilanteen niin että hän meneekin naimisiin raiskaajansa kanssa. Ääneen lausumattomana perusoletuksena on että raiskaus on iso häpeä paitsi uhrille myös koko perheelle, ja että ei‑neitsyen arvo avioliittomarkkinoilla on tasan nolla. Arkaaisia mielipiteitä, mutta eipä Hitleriä mitenkään naisvastaisena elokuvana voi pitää. Elokuvan sävy on sovitteleva ja kummankin sukupuolen oikkuja ymmärtävä, ja onhan Hitlerissä yksi emansipoitunut ja omapäinen naishahmokin, eli Madhavan tyttöystävä (Rambha), joka avoimesti pilkkaa mielitiettynsä maskuliinista jäyhyyttä. Liian ärsyttäväksi käyvää tyttistä Hitler vetää avokämmenellä poskelle niin että tämä pyörähtää viisi kierrosta pystyakselinsa ympäri ja vaipuu sitten ihastuneena pahoinpitelijänsä käsivarsille... Macho fantastico!

Täysin tarpeettomana triviatietona paljastettakoon että yhdessä elokuvan lauluista on käytetty hyväksi Morriconen pääteemaa elokuvasta Vain muutaman dollarin tähden (1965). Merkittävässä sivuroolissa nähtävä Rajendra Prasad on viime aikoina niittänyt mainetta postmodernin länkkärihupailu Quick Gun Muruganin päätähtenä.