Sakari Määttä

Cutting Moments (1996)

Ohjaaja:

• Douglas Buck

elokuva arvostelu

Ohjaus: Douglas Buck

Douglas Buckin 23‑minuuttinen lyhytelokuva Cutting Moments (jonka tekemiseen Buck sai kipinän alun perin P.J. Harveyn "Rub 'til It Bleeds" ‑kappaleesta) kuvaa vähäeleisesti urbaanin amerikkalaisperheen arkea. Perheeseen kuuluu isä Patrick (Gary Betsworth), äiti Sarah (Nica Ray) ja heidän ala‑asteikäinen poikansa Joey (Jared Barsky). Vanha hääkuva on ainoa todiste vanhoista hyvistä ajoista, jolloin tulevaisuus näytti valoisalta elämän ollessa kevyttä ja onnen täyttämää. Jokin on kuitenkin mennyt pieleen ja tasapainoinen perhe-elämä nyrjähtänyt pois sijoiltaan hätkähdyttävällä tavalla. Elokuva seuraa tapahtumia vuorokausi ennen Joeyn huoltajuutta koskevaa oikeuden päätöstä.

Nimensä mukaisesti elokuvassa on kysymys leikkaamisesta ja se liittyy tavalla tai toisella useimpiin kohtauksiin. Leikkausvälineet ja leikkauksen kohteet muuttuvat, mutta itse akti kylmänä ja arkipäiväisenä suorituksena on alati läsnä. Perheen sisällä tapahtuneet tragediat ovat aiheuttamassa tai jo aiheuttaneet jäsentensä tulehtumisen ja leikkautumisen irti toisistaan. Tämä näkyy arkielämässä selvästi, tai ainakin se välittyy katsojalle.

Ohjaaja Douglas Buck iskee katsojaa juuri sinne, missä se pahiten tuntuu. Tarina on fiktiivinen, mutta juuri Cutting Momentsin kuvaamalla tavalla voisi kuvitella sen proverbiaalisen keksin murenevan. Kun arkielämän kurjuus ja erityisesti tehdyt peruuttamattomat virheet näyttäytyvät kokonaisuudessaan ja lyövät vasten kaikkien osapuolten kasvoja on mahdotonta tietää, millainen on ihmisen lopullinen reaktio. Cutting Moments tarjoaa yhden vaihtoehdon eikä lopputulos ole kaunista katseltavaa. Sen voi arvata jo pelkästään sen perusteella, että elokuvan erikoisefektit on kreditoitu itselleen Tom Savinille (todellisuudessa efekteistä vastasivat kuitenkin Savinin projektille lainaamat Tom Vukmanic ja Brett Moore).

Cutting Momentsin dialogi on erittäin harvasanaista ja sellaisenaankin se tuntuu kylmältä, tunteettomalta ja merkityksettömältä. Elokuva nojaakin ensisijaisesti vahvaan tunnelmaan dialogipainotteisen tai muutenkaan juonellisen kulun sijaan. Douglas Buckin vahva ohjaustyöskentely ja arkipäiväisen näköisten näyttelijöiden lakonisuus mahdollistavat tunnelman säilyvyyden ja kasvun kohti viimeistä leikkausta.

Lähinnä lyhytelokuvistaan tunnetun Douglas Buckin taidot eivät ole jääneet huomaamatta monilta tunnetuimmilta nimiltä ja hänen ihailijoikseen ovat ilmoittautuneet ainakin Ramsey Campbell (joka kirjoitti tarinan Jaume Balaguerón hienoon debyyttiin Los sin nombre vuodelta 1999), Gaspar Noé (Irréversible, 2002), kirjailija Peter Straub sekä ohjaaja Abel Ferrara (Ms .45, 1981).