Ilja Rautsi

The Hidden (Pahan naamio, 1987)

Ohjaaja:

• Jack Sholder

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jack Sholder

Tobe Hooperin Tappava yhteys (Lifeforce, 1985) ja Craig R. Baxleyn Musta enkeli (Dark Angel, 1990) eivät olleet 80‑luvun loppupuolen ainoat elokuvat, joissa ihmisen näköiset ulkoavaruuden olennot kulkevat keskuudessamme tuhoisin seurauksin. Väliin mahtui myös Jack Sholderin toimintakomediakummajainen The Hidden – Pahan naamio.

Rikosetsivä Tom Beck (Michael Nouri) saa päänvaivakseen kehosta toiseen suun kautta siirtyvän alien-parasiitin, joka tykkää ruumiistaan riippumatta tappaa – sekä kuunnella kasarirokkia ja olla vain yleensä vittumainen. Supersarjamurhaajaa ilmestyy jahtaamaan myös eteerisen oloinen FBI‑agentti Lloyd Gallagher (Kyle MacLachlan), joka tuntuu tietävän mistä kaikessa on kyse. Alkaa ajojahti jatkuvasti muuttuvaa vihollista vastaan, jonka päämäärät näyttävät olevan vain riehakas ja murhaava sikailu.

The Hidden etenee absurdista kohtauksesta toiseen, eikä Sholder ota elokuvaansa turhan vakavissaan. Alienmurhaajan kiero ilottelu ja eri kehoihin sopeutuminen toimii hyvänä mustan komedian generaattorina (ja näyttää vaikuttaneen myös Men in Blackin samankaltaiseen hahmoon). MacLachlan tekee hyvin samanlaista viattoman pirteän hymyn ja toiminnallisen olemuksen yhdistävää työtä kuin muutama vuosi myöhemmin Twin Peaksin (1990–1991) agentti Cooperina. Kun mukana on myös sarjassa vakikasvona nähty Chris Mulkey, vaikuttaa The Hidden hieroneen myös David Lynchin aivosoluja.

Juonesta uupuu ikävä kyllä puhti loppua kohden. Tarjolla on vain aina uusia kehoja ja lisää ammuskelua sankarien saadessa kiinni ja ampuessa pahiksen – joka vain vaihtaa isäntää. Ainakin päähenkilöiden kasvavaan turhautumiseen pystyy siis samaistumaan. Kliimaksi kuitenkin vetää pisteet kotiin, etenkin räikeän huvittavasti pohjustetun liekinheittimen päästessä valloilleen. Aseen esittelykohtaus on kuin suoraan ZAZ-leffasta.

The Hidden edustaa hieman jäyhää ja persoonattomien kasvojen kansoittamaa nuhjuisen näköistä kasaritoimintaa, jossa on kuitenkin tarpeeksi odottamattomia ideoita pitääkseen katsojan varpaillaan. Maahantuoja ainakin näki naamion todella pahana, sillä se katsoi aikoinaan parhaaksi vapaaehtoisesti leikata The Hiddenistä yli 5 minuuttia pois, mukaan lukien loppuratkaisun. Viihteestäkin voi saada avantgardea jos oikein yrittää.