Ilja Rautsi

The Forbidden Door (2009)

Ohjaaja:

• Joko Anwar

elokuva arvostelu

Ohjaus: Joko Anwar

Indonesialaista David Lynch ‑vaikutteista kauhudraamaa näkee harvoin, joten on vaikea sanoa mitä The Forbidden Doorilta odotti. Festivaalikatalogissa elokuvaa hehkutetaan liittämällä ohjaaja Joko Anwar arvovaltaiseen joukkoon nimiä Hitchcockista Lynchiin ja Takashi Miikeen. Elokuva on kieltämättä äärimmäisen häiriintynyt ja paikoitellen tunnelmaltaan vahva, mutta kokonaisuutta vaivaa keskeneräisyys etenkin ajatustasolla ja lopetus on taitaa olla tyhmin tänä vuonna nähty.

Gambir (Fachry Albar) on menestyksekäs kuvanveistäjä, jonka erikoisuus on raskaana olevia naisia kuvaavat veistokset. Levottoman miehen vaimo ja äiti yrittävät töykeällä tavallaan kannustaa tätä lapsentekoon. Raskaaksi päästyään vaimo kuitenkin tekee abortin ja Gambir sinetöi sikiön naispatsaansa vatsaan. Taiteilijan menestys kasvaa, mutta avioliitto rakoilee. Sitten Gambir törmää ystävänsä kautta outoon salaseuraan, joka näyttää kummallista salakameroilla kuvattua tosi‑tv‑viihdettä kerhollaan. Gambir saa pakkomielteen yhdestä "kanavasta", joka näyttää hirviömäisten vanhempien riivaaman pikkupojan kärsimyksiä.

Polveileva juoni on jaoteltu kummallisesti. Ensin seurataan melkein puoli elokuvaa Gambirin aviokriisiä. Salaseuran tullessa kuvaan vaimo ja perhekuvio putoaa kokonaan pois pitkäksi aikaa eikä vaikuta mitenkään Gambirin toimiin. Elokuvan sitoo yhteen ainoastaan painostava tunnelma, joka huokuu tuntemattoman uhkaa paikoin varsin ansiokkaasti. Moni kohtaus kuitenkin laahaa joutavan dialogin varassa, eikä jälkipuoliskolla jaksa enää oikein uskoa lankojen yhdistyvän tyydyttävällä tavalla.

Tuntuu kuin Anwar olisi päätynyt samaan lopputulokseen, sillä The Forbidden Door päättyy typerimmällä kuviteltavissa olevalla kikalla. Varsinainen kliimaksi, jossa Gambir selvittää halvaustipoilla ja veitsellä välinsä perheen ja ystävien kanssa, on irvokkaan tehokas. Sen jälkeen Gambir kuitenkin näytetään kuolaamassa hullujenhuoneella, jossa hänen lähipiirinsä paljastuu hourulan työntekijöiksi. Kaikki olikin unta! Ratkaisu tulee yllätyksenä lähinnä siksi, ettei mitenkään jaksaisi uskoa tänä päivänä kenenkään kehtaavan tarjota mitään näin mielikuvituksellisesti aivovammaista. Kuinka vähän voi unenomaista logiikkaa käyttävään psykologiseen kauhukerrontaansa luottaa, jos tämä on ainoa keino purkaa luodut jännitteet?

Elokuvan nimi tulee Gambirin kellarihuoneesta löytyvästä ovesta, jota vaimo kieltää häntä avaamasta. Yhtä hyvin se voisi viitata loppuratkaisuun, koska tällaisia kerronnallisia ovia ei missään nimessä kannata availla.