Sakari Määttä

Tetsuo: The Bullet Man (2009)

Ohjaaja:

• Shinya Tsukamoto

elokuva arvostelu

Ohjaus: Shinya Tsukamoto

Shinya Tsukamoto ohjasi ensimmäisen osan nyt vihdoin trilogian muodon saaneelle sarjalle jo vuonna 1989. Tetsuo: The Iron Man sai yllättävän hyvän vastaanoton ja oli ohjaajalleen uran todellinen läpimurto. Ensimmäinen jatko‑osa Tetsuo II: Body Hammer valmistui vuonna 1992. Jo silloin puhuttiin mahdollisesta kolmannesta Tetsuo-elokuvasta, joka nostaisi koko käsitteen aivan uudelle tasolle. Sitä saatiin kuitenkin odottaa aika kauan, vuoteen 2009 saakka, mutta valitettavasti tuore elokuva ei aivan vastaa sille asetettuja korkeita odotuksia.

Japanilais-amerikkalainen Anthony (Erik Bossick) asuu Tokiossa agorafobiasta kärsivän vaimonsa Yurikon (Akiko Monou) ja poikansa Tomin (Tiger Charlie Gerhardt) kanssa. Anthony käy viikoittain biokemistiuraltaan jo eläkkeelle jääneen isänsä Riden (Stephen Sarrazin) järjestämissä lääkärintarkastuksissa. Hänen suurin ongelmansa tuntuu olevan stressinhallinta ja aina paineen alla hän hyräilee "Hush Little Baby" ‑lastenlaulua rauhoittuakseen. Eräänä päivänä nuori Tom kuolee kun auto ajaa hänen ylitseen. Tragedia on Anthonylle liikaa: onnettomuuden aiheuttamaan sisältä purkautuvaan ahdistukseen eivät lastenlaulut pure.

Ahdistuminen saa nopeasti fyysisiä piirteitä, kun hänen kehonsa alkaa kehittää itselleen eläviä metallisia osia erinäisistä aseista (mm. keskivartaloon kasvaa jättiläismäinen Gatling-tyyppinen konekivääri) monenlaisiin teräviin ulokkeisiin. Veri korvautuu voiteluaineilla ja lopputuloksena hän muuntuu täydelliseksi ja mielipuoliseksi sotilaaksi, valmiina teloittamaan Tomin kuolemasta vastuussa olevat.

Juoneen ei tällä(kään) kertaa ole panostettu, mutta se ei paljon menoa haittaa. Alkupuolella tapahtumat etenevät suhteellisen rauhallisesti paisuen kuitenkin elokuvan edetessä kohti totaalista koneellistettua kaaosta. Tarina on tavallaan sekoitus aiemmista osista: juonenkulku noudattelee Tetsuo II: Body Hammerista tuttua kaavaa, mutta erityisesti loppupuolella meno on Tetsuo: The Iron Manistä tuttua ahdistavaa teollisuuspainajaista. Käsikirjoitus ei siis tuo mitään uutta jatkumoon, vaan toimii lähinnä faneja varten tehtynä toistona usean vuoden odotuksen jälkeen.

Selkeiden puutteidensa takia The Bullet Man ei yllä aiempien jaksojen tasolle. Päällimmäisenä elokuvassa ärsyttää Tsukamoton ratkaisu käyttää näyttelijöiden puhekielenä englantia, sillä japanilaisten huonosti puhuma mongerrusenglanti on todella vaivaannuttavaa kuultavaa. Englannin puhumiselle ei ole mitään syytä, ellei elokuvasta sitten ole haluttu tehdä hieman kansainvälisempää. Joka tapauksessa tämä aspekti meni pieleen ja pahasti. Onneksi elokuvassa ei kuitenkaan puhuta lähellekään koko aikaa, vaan keskitytään olennaiseen.

Molemmissa aiemmissa elokuvissa läsnä ollut paikoittainen seksuaalinen sävy on jätetty The Bullet Manista kokonaan pois ja tällä kertaa keskitytään enemmän perhe-elämään ja vanhemmuuteen. Näitä teemoja ei kylläkään käsitellä kovin syvällisesti ja ne unohtuvat suurilta osin Anthonyn täydellisen metamorfoosin tapahduttua. Elokuvan toimintakohtaukset vedetään usein epäsiistiksi salamaleikkausten silpuksi ja siihen turtuu helposti, erityisesti Anthonyn kohdatessa poikansa murhaajan. Vastaavanlaista aistien ylikuormitusta oli kyllä havaittavissa aiemmissakin osissa.

Elokuvan musiikista vastaa jälleen melkein kaikkiin Tsukamoton elokuviin musiikin säveltänyt Chu Ishikawa. Soundtrack on onnistunut, vaikka ei nousekaan Tetsuo: The Iron Manin tai Ishikawan parhaan, eli Tokyo Fistin (1995) scoren tasolle.

Kaiken kaikkiaan The Bullet Man on suositeltavaa katseltavaa Shinya Tsukamoton tai aiempien Tetsuo-elokuvien faneille, mutta muut voivat kokea sen puutteet hieman liian suuriksi. Vaikka The Bullet Man ei lunastakaan fanien sitä kohtaan asettamia korkeita odotuksia, on se kelvollinen välipala. Se viimeinen, definitiivinen, täydellinen Tetsuo-elokuva jää vielä odottamaan tekijäänsä.