Ilja Rautsi

Law Abiding Citizen (Lainkuuliainen kansalainen, 2009)

Ohjaaja:

• F. Gary Gray

elokuva arvostelu

Ohjaus: F. Gary Gray

Charles Bronsonin kaltaiset, systeemin tehottomuuteen kyllästyneet oman käden oikeuden jakajat ehtivät pysyä poissa kankailta käytännössä vuosikausia. 2000‑luvulla vahvasti kaksinaismoraaliin panostavat vigilante-sankarit ovat kuitenkin tehneet paluun. Tuoreeltaan on nähty muun muassa Jodie Fosterin tähdittämä, järkyttävän umpi‑ ja vastenmielinen The Brave One (2007), sekä teemaa sivuavan Saw-sarjan aloittaneen James Wanin ohjaama Death Sentence (2007) – joka jopa perustuu Väkivallan vihollisenkin pohjana olleen romaanin kirjoittaneen Brian Garfieldin samannimiseen kirjaan (1975).

Vigilante-hahmot edustavat kostolla mässäilevää ja oikeuden sekä moraalin raamatulliselle tasolle typistävää ideologiaa, jonka mukaan rikolliset riehuvat yltiöliberaalin nynny-yhteiskunnan turvaamana. Laki on konnien puolella ja lierot nauravat koko matkan ryöstämäänsä pankkiin, raiskaten ja tappaen vastaantulijat joka askeleella. Tästä ajatuksesta käynnistyy F. Gary Grayn menevällä otteella ohjaama Lainkuuliainen kansalainen.

Clyde Sheltonin (Gerard Butler) elämä heittää häränpyllyä eräänä iltana, kun kaksi kuolaavaa rikollisnilkkiä syöksyy hänen kotiinsa, tappaen Clyden vaimon ja pienen tyttären. Oikeudessakaan asiat eivät suju Clyden haluamaan malliin, uransa asiakkaiden ja oikeuden edelle asettavan syyttäjä Nick Ricen (Jamie Foxx) tehdessä diilin nilkeistä pahemman kanssa. 10 vuotta myöhemmin Clyde iskee takaisin – koko systeemille. Hän tappaa elämänsä tuhonneet konnat ja masinoi vankilasta käsin vuosikausia hautomaansa suunnitelmaa, jonka tarkoitus on repiä mätä järjestelmä maan tasalle ja pätkiä Nickin prioriteetit nöyremmälle tasolle.

Lainkuuliainen kansalainen lienee kaupattu lauseella "Uhrilampaat meets Die Hard 3". Kahden miehen välinen nokkapokka rakentuu etenkin elokuvan keskiosan ajan pirullisesti langoistaan vetelevän Clyden ja jatkuvasti askeleen jäljessä sätkivän Nickin kohtaamisille vankilassa. Foxxin hahmo on ikävän puoliksi kirjoitetun oloinen ja Oscar-palkittu tähti tuntuu paikoin lähinnä kanavoivan Mr. T'tä. Butlerilla on mehevämpi rooli, jonka raamit hän täyttää hyvin. Butler on usein tavallisemmissa rooleissa hieman vaisu ja persoonaton, mutta kuoriutuu mukavan maaniseksi päästessään irrottelemaan tämän ja Zack Snyderin 300 (2006) kaltaisissa tapauksissa.

Butlerin Clyde on tyypillinen vigilante-hahmo, mutta moderni sellainen. Hän ei juokse ympäriinsä pyssyn kanssa, vaan pyörittää koko ajan epäuskottavammaksi kasvavaa suunnitelmaansa huipputeknologisesti. Aatteellisesti Clyde putoaa samaan lokeroon kuin teknologian ja kaupankäynnin ehdoilla kyllästynyttä yhteiskuntaa vastaan kirjepommeilla taistellut Unabomber, Ted Kaczynski, tai miniyhteiskuntiaan keskelle ei‑mitään perustavat survivalistit.

High concept ‑scifiä kynäilleen Kurt Wimmerin (Equilibrium, Ultraviolet) käsikirjoitus kasaa moraalin Clyden puolelle ainakin elokuvan alkupuoliskon ajalle. Perheensä menettäneellä alfauroksella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin oikeutettu väkivalta, jonka ylimitoitettu luonne tarkoituksellisesti mässäilee katsojan alkukantaisilla haluilla, kunnes karkaa kaiken suhteellisuudentajun tuolle puolen.

Elokuvan juridiikan ympärillä pyörivä moraalinen argumentointi on yksioikoisen puusilmäistä ja tiivistyy hyvin perhesuojelun ja status quon vaalimisen tajunneen Foxxin repliikkiin elokuvan loppupuolella: "Paskat kansalaisoikeuksista!" Jos tästä vinksahtaneesta logiikasta pystyy nauttimaan, on Lainkuuliainen kansalainen hyvin rullaava viihdetrilleri toisen näytöksen loppuun asti. Viimeinen osuus keskittyy liikaa terrorisuunnitelman mekaniikan yksityiskohtaiseen esittelyyn ja unohtaa keskusideansa, joka rakentuu Clyden ja Nickin väliseen ideologiseen ristiriitaan. Kun oikeuden retoriikkaan puettu kosto siirtyy henkilökohtaisesta yleiselle tasolle, katoaa kyseenalaisen moralisoivasta räiskeestä mielenkiinto.