Ilja Rautsi

Død snø (Dead Snow, 2009)

Ohjaaja:

• Tommy Wirkola

elokuva arvostelu

Ohjaus: Tommy Wirkola

Jylhän lumisiin maisemiin sijoittuva Dead Snow alkaa turhankin rennosti. Hahmojen lopulta liian vaisuksi jäävän karikatyyrimaisuuden huomioiden heidän esittelyynsä tuhlataan aivan liikaa – melkein puolet kestosta. Sekalainen ja himokas pari-kolmekymppisten sakki sisältää muun muassa verta kammoksuvan lääkäriopiskelijan sekä näille enemmän genren fanitukseen kuin elokuvakerrontaan keskittyville tapauksille pakollisen leffanörtin.

Ohjaaja Tommy Wirkola sai mainetta Tarantino-parodialla Kill Buljo: The Movie (2007), jonka hän Dead Snown tapaan myös kirjoitti Stig Frode Henriksenin kanssa. Juoni on genrensäkin huomioiden melko olematon, mutta meno paranee puolen välin jälkeen zombitoiminnan kiihtyessä ja yrityksen tehdä "oikeaa elokuvaa" väistyessä toimivan dorkan veri-irrottelun tieltä.

Wirkolalla ei ole kummoista kuvallista tai kerronnallista lahjakkuutta, mutta hyvää silmää absurdeille yksityiskohdille. Alan perusteoksiin Evil Deadistä Braindeadiin tehdään tunnollisesti viittauksia ja suoranaisista varkauksista käyviä kunnianosoituksia. Tarkoitus lienee tiedostaa Vanhat Mestarit, mutta kuten usein käy, myös Dead Snown tapauksessa se tuo mieleen, että tämä on tehty ennenkin ja paremmin. Jos vie joukon nuoria teurastettavaksi mökkiin keskelle ei‑mitään ja tuo koko ajan esille Evil Deadin olemassaolon, olisi parempi olla jotain omaakin tarjottavaa, tai edes Raimin lanseeraamaa hullun tehokasta kameratyötä.

Dead Snow'lla onkin yksi oma iso ässä: natsizombit. Melkein mikä tahansa elokuva on lähtökohtaisesti parempi, mikäli siinä on joko natseja tai zombeja. Silti toivoisi kantavasta ideasta irrotettavan edes jotain uutta sen esittelyn jälkeen, ei pelkästään ratsastavan sen varjolla muiden elokuvien hetkistä toisiin.

Jylhät maisemat, univormulliset epäkuolleet ja paikoin rehevän mielikuvituksellinen veriläträys tekevät Dead Snowsta kertapuraisun arvoisen, mutta ikävä kyllä mehevimmät suolet uupuvat.