Juha Pyykönen

Bassi istinti (Private Detective, 1992)

Ohjaaja:

• Silvio Bandinelli

elokuva arvostelu

Ohjaus: Silvio Bandinelli

Mustaan sadetakkiin, hattuun ja hansikkaisiin pukeutunut hahmo hiipii yöhön sulautuneena kädessään etäistä valoa himmeästi heijastava partaterä. Uhrin kurkku viiltyy auki ja ääntäkään päästämättä murhaaja on taas kadonnut Firenzen pikkukujien varjoihin. Samaan aikaan ketjussa polttava poliisietsivä käy itsensä kanssa rappiodialogia ja vaeltelee sateisia neonvalojen värittämiä Los Angelesin katuja asuntoonsa. Etsivän järjestelmäkamera työntyy kaihtimen säleiden väliin ja valitsee tupakansavun lävitse kohteekseen naapuritalossa asuvan Linda-nimisen naisen, joka rakastelee nuoren miehen kanssa yhden yön nautintoaan pitkittäen. Nainen ottaa nuoren miehen peniksen syvälle suuhunsa ja alkaa lutkuttaa. Pian rakastelu muuttuu yhä fyysisemmäksi peniksen työntyessä takaapäin syvälle henkeään haukkovan naisen sisään. Lopulta nuorukainen laukeaa ruiskuttaen siemenensä rytmikkäästi nytkyen nautinnosta kaartuvan naisen selän päälle...

Uhkea Linda Forrester (Nellie Marie Vickers aka Raven) on losangelesilainen FBI‑agentti, joka saa tehtäväkseen matkustaa Firenzeen selvittelemään varastettujen taide-esineiden kauppaa ja siihen liittyvää murhaa. Suuren ja tiettävästi korruptoituneen taidekauppiaan velipuoli on löydetty murhattuna ja jäljet johtavat taidekauppiaan sisäpiiriin. Linda saa tutkimusapua paikalliselta poliisikapteenilta (Joey Silvera), jonka kanssa hän soluttautuu taidekauppiaan lähelle rahakasta taideostajaa teeskennellen. Pian selviää että koko taidekauppiaan lähipiiri on enemmän tai vähemmän mukana kierossa pelissä. Vaimo Anna (Eva Orlowsky) vehkeilee yhdessä Roberton, taidekauppiaan apulaisen ja rakastajan (Rocco Siffredi) kanssa vihaamaansa miestä vastaan, eikä kauppiaan sekä taiteellisesti että keholtaan lahjakkaalta mutta turhamaiselta veljentyttäreltä (Teri Weigel) tunnu jäävän mikään huomaamatta.

Bassi istinti on Libyassa syntyneen, mutta lapsuudesta saakka Firenzessä asuneen Silvio Bandinellin ensimmäinen ohjaustyö tai ainakin ensimmäinen hänen omissa nimissään ohjaama elokuva. Bandinelli ohjasi nimittäin samaan aikaan ja lähes samalla näyttelijäryhmällä toisenkin hardcore-elokuvan La massaia in calore (1991), mutta käytti tämän elokuvan kohdalla nimeä Frank Simon. Frank Simonista onkin aikojen saatossa kehittynyt Bandinellille pysyvä pseudonyymi. Hän käyttää sitä yleensä elokuvissa, jotka ohjaa hänen työkumppaninsa Monica Timperi, mutta joissa Bandinellilla itsellään on sananvalta lopputuloksen suhteen. Vuonna 1996 Bandinelli perusti yhdessä Timperin kanssa Showtime-nimisen pornoelokuvien jakelu‑ ja tuotantoyhtiön, jonka kautta hän nykyään julkaisee omien elokuviensa lisäksi myös muiden ohjaajien töitä.

Elokuvan lyhyempi softcore-versio on tyylipuhdas eroottinen, noir-sävytteinen giallo. Kaikki genren peruselementit ovat hyvin edustettuina aina tunkkaisissa lähikuvissa varjosta toiseen uivasta murhaajasta kauniisiin Firenzeä matkaoppaan tavoin esitteleviin ulko-otoksiin saakka. Pornonäyttelijät suoriutuvat rooleistaan suhteellisen hyvin, eikä ohjauksessa ja kameratyöskentelyssäkään ole valittamisen sijaa. Elokuvan pieni budjetti rajaa tapahtumat kuitenkin lähinnä pienimuotoiseksi dialogin, paljaan pinnan ja kesyjen murhaotosten vuoropuheluksi. Softcore-versiona elokuva jääkin latteutensa takia auttamattomasti genressään keskimääräistä huonommaksi, vaikka paljon huonompiakin yritelmiä giallojen joukkoon toki mahtuu.

Noin vajaa puoli tuntia pidempi hardcore-versio antaa pintatyylikkäälle, mutta haljulle elokuvalle sen tarvitsemaa puhtia. Naispääosaa esittävä Raven tarjoilee suurimman osan elokuvan hc‑kohtauksista, esiintymällä kolmen eri miesnäyttelijän kanssa yhteensä neljässä eri kohtauksessa. Mustahiuksisen ja isot maitorauhaset omaavan Ravenin uran ehkä kuuluisimmassa roolissa hän esitti insestisen perheen teinityttöä neljässä Taboo American Style ‑elokuvassa jo vuonna 1985. Raven on kuitenkin tässä kuusi vuotta myöhemmin kuvatussa elokuvassa vielä erittäin timmissä kunnossa ja hoitaa leiviskänsä erinomaisesti ehtien esitellä kaikki parhaat puolensa lukuisten kohtausten aikana.

Ravenin suoritusten lisäksi elokuvassa nähdään vain kaksi muuta hc‑kohtausta, joiden molempien yhtenä osapuolena on itse Rocco Siffredi. Naisista ehdottomasti mielenkiintoisempi ja ehkä monelle jopa elokuvan päätähteä Ravenia suurempi tapaus on Teri Weigel. Hänet valittiin Playboyn kuukauden Playmateksi vuonna 1985, jonka jälkeen hän esiintyi pienen budjetin kauhuelokuvien lisäksi mm. Marked for Death (1990) ja Predator 2 (1990) ‑elokuvissa esittelemässä alastonta kehoaan. Jotkut muistavat Weigelin ehkä myös Married with Children ‑sarjan isän, Alin, haavetyttönä. Weigel joutui kuitenkin vuonna 1990 auto-onnettomuuteen, joka ei jättänyt häneen fyysisiä jälkiä, mutta vaati viisi peräkkäistä leikkausta ja neljän kuukauden lepotauon. Samaan aikaan Weigel ja Playboy riitaantuivat keskenään, mikä johti Weigelin taloudellisen tilanteen täydelliseen romahtamiseen. Pian tämän jälkeen Weigel tutustui pornoteollisuudessa työskenteleviin naapureihinsa, jotka saivat rahattomana olevan naisen lopulta suostumaan hc‑kohtauksiin.

Ura pornonäyttelijänä lähti suosiollisesti käyntiin, mutta samalla Weigel sai todeta Playboyn sanoutuvan lopullisesti irti kaikesta naiseen liittyvästä. Playboy nosti aikanaan jopa oikeusjutun häntä vastaan Weigelin käytettyä Playboy-logoa vasten heidän tahtoaan omalla nettisivuillaan. Vaikkei hc‑kohtaus Bassi Istintissa olekaan Weigelin uran aivan ensimmäinen, on se kuitenkin ensimmäisten joukossa. Siffredin ja Orlowskyn kanssa tapahtuva kohtaus vain vahvistaa katoavan viattomuuden teemaa Weigelin näytellessä luontevan tuntuisesti kainoa tyttöä, joka ensi kertaa antautuu kahden vanhemman henkilön opetettavaksi ja armoille. On myös mainittava Weigelin ja hänen vanhan taidekauppias-setänsä välillä huojuva alituinen insestinen tunnelma, joka kulminoituu lopulta loppuratkaisun rajuna, fyysisenä välien selvittelynä. Myöhemmin Weigel suurennutti sopivat B‑kupin rintansa DD‑luokan pornomittoihin ja jatkaa 90‑luvun lopulla ollutta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta yhä uraansa hc‑elokuvien parissa.