Lasse Tapionsalo

Straight Time (Isku selkään, 1978)

Ohjaaja:

• Ulu Grosbard
• Dustin Hoffman

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ulu Grosbard, Dustin Hoffman

Laatuunsa nähden yllättävän vähälle huomiolle jäänyt Isku selkään pohjautuu Edward Bunkerin esikoisromaaniin Julmin peto (No Beast So Fierce, 1973). Vuonna 2005 kuollut Bunker oli yksi viime vuosisadan lopun kiinnostavimpia rikoskirjailijoita. Jo nuorena laitoskierteeseen joutunut ja suuren osan elämästään vankilassa viettänyt kirjailija pohjasi karut tarinansa omiin kokemuksiinsa sekä vankilassa kuulemiinsa tarinoihin rikollisen elämästä.

Luettuaan Julmimman pedon Dustin Hoffman otti sen filmaamisen sydämen asiakseen. Hän aikoi ensin ohjatakin sen itse, mutta siirsi pian vastuun Ulu Grosbardille. Grosbard työskenteli pääasiassa näyttämön puolella ja ohjasi elokuvia harvakseltaan, mutta tasaisella laadulla.

Isku selkään kertoo vankilasta ehdonalaiseen vapautuvan Max Dembon (Dustin Hoffman) tarinan. Aluksi Dembo yrittää päästä normaalin elämän syrjään kiinni, mutta vähä vähältä se käy yhä mahdottomammaksi. Eikä vähiten tiukan ehdonalaisvalvojan Earl Frankin (J. Emmet Walsh) ja ahtaan sääntöjärjestelmän takia.

Kuten Bunkerin kirjat, on elokuva pyritty tekemään mahdollisimman realistiseen tyyliin. Dustin Hoffman vietti kuukausia Bunkerin ja muiden rikollisten seurassa omaksuakseen hahmonsa huolella. Elokuva onnistuukin välittämään kuvan rikollisesta, joka ei ole sympaattinen sankari, mutta ei myöskään mikään läpimätä ihmishirviö. Pikemminkin yksi meistä, joka on jossain välissä elämäänsä ajautunut väärälle raiteelle.

Tarinan vahvoja viestejä on Bunkerin kirjoille tyypillinen näkemys siitä, että amerikkalainen rangaistusjärjestelmä ei suinkaan auta rikollisia palaamaan kunnon kansalaisiksi vaan enemminkin urauttamaan heidät yhä pahemmin yhteiskunnan laitamille.

Max Dembo toteaa: "It's like a dream. It's every con's fantasy to be out here." ja toisaalta: "A lot of guys think this is more frightening, being on the outside". Dembollekin tuon unelman kohtaaminen tuntuu lopulta olevan liikaa.

Komeissa viiksissä esiintyvä Hoffman osoittaa jälleen olleensa yksi kovimpia amerikkalaisnäyttelijöitä 70‑luvulla. Vahva eläytyminen ja selvästi itselle mieluinen aihe nostaa roolin joidenkin hänen tunnetumpienkin huippurooliensa edelle. Muussa roolituksessa ei myöskään ole onneksi mallipoikia haettu, vaan lukuisia rosoisia ja elämää nähneitä kasvoja, kuten Harry Dean Stanton, Walsh, Gary Busey ja jopa Bunker itse pienessä roolissa.

Isku selkään vahvistaa entuudestaan kuvaa 70‑luvusta yhtenä amerikkalaisen filmiteollisuuden luovimmista kausista. Vanhan pöhöttyneen järjestelmän murruttua tuoreet tekijät pääsivät virkistämään kankaita elämän makuisilla tarinoillaan, joista tämä pieni helmi on vahva näyte.