Tatu Piispanen

Russia 88 (2009)

Ohjaaja:

• Pavel Bardin

elokuva arvostelu

Ohjaus: Pavel Bardin

Nykyvenäjän vakavasta uusnatsiongelmasta ammentava Russia 88 vie katsojan seuraamaan reikäpäistä skinhead-porukkaa muutaman päivän ajaksi. Kamera on olevinaan yhden jengiläisistä olalla. Pääsemme vierailemaan niin pomomies Bladen (Petr Fedorov) kotioloissa, päämajakellarin hakaristibileissä kuin kohtalaisen kuumottavissa kohtaamisissa maahanmuuttajien kanssa. Pääosin homma toimii autenttistenoloisten roolisuoritusten ja tapahtumapaikkojen varassa, eikä elokuvan naamioiminen mukadokumentiksi häiritse lainkaan niin paljon kuin voisi kuvitella. Tavallisten kadunihmisten haastattelut istuvat kokonaisuuteen muistuttaen pietarilaisten perusjamppojen vallitsevista asenteista.

Koko kameran eteen saatu kaarti näyttää siltä miltä pitää ja käyttäytyy uskottavasti, mutta ajankohtainen ja potentiaalisesti kiinnostava aihepiiri tuntuu olevan nopeasti käsitelty, sillä Russia 88 tyytyy lähinnä hengailemaan ongelmanuorten kantapäillä touhuissa, jotka voisivat ihan hyvin tapahtua minkä maan uusnatsi-idioottien pikkuporukoissa tahansa. Koulutusleirilläkään ei satu juuri mitään, ja toiminnan liittymistä isompiin poliittisiin kuvioihin valotetaan vain ohikiitävästi.

Varsinaiset juonielementit ovatkin sitten teoksen heikointa antia: lopussa jo pitkään pedattu traaginen yhteenotto natsien ja maahanmuuttajien latistaa hieman tunnelmaa edeten juuri odotetulla tavalla, mutta vasta viimeinen, epäuskottavan melodramaattiseksi yltävä ja rasisminvastaista sanomaa päähän takova näytös uhkaa lähes pilata kokemuksen. Lopussa kankaalle vyörytettävä lista viharikosten uhreista ei oikeastaan ole elokuvan katsomisen jälkeen enempää järkyttävä kuin mitä vastaavien faktojen lukeminen on jo ennen sitä ollut.