Ilja Rautsi

Moon (Kuu, 2009)

Ohjaaja:

• Duncan Jones

elokuva arvostelu

Ohjaus: Duncan Jones

Duncan Jonesin Moon edustaa kiitettävää pyrkimystä kohti 70‑lukulaista älykästä ja vähäeleistä scifiä, joka pohjautuu enemmän ideoiden ja ihmisyyden peruskysymysten tutkimiseen kuin robotteihin ja räjähdyksiin – toki se niitäkin sisältää. Pääpaino on kuitenkin verkkaisessa eristäytyneen tunnelman rakentamisessa. 90‑luvun puolivälistä mieleenpainuvia sivurooleja tehnyttä lahjakasta Sam Rockwellia näkee harvoin kantamassa koko elokuvaa, joten Moon on siltäkin kannalta piristävä poikkeus.

Rockwell esittää kuusta uutta energiamuotoa globaalille jättiyhtiölle louhivaa perustyöläistä, jolla on viiden vuoden yksinäinen pesti parhaalla näköalapaikalla maapallon suhteen. Ainoana seurana toimii kuukeskuksen ylläpidosta vastaava huolehtiva robotti (äänenä Kevin Spacey). Mökkihöperyyden lieviä merkkejä osoittavalla Rockwellilla on enää kaksi viikkoa sopimustaan jäljellä, kun hän joutuu onnettomuuteen ja herättyään löytää asemalta identtisen kopion itsestään.

Tässä vaiheessa alle 90 minuutin elokuvasta on mennyt noin puolet melankolisen kiehtovissa merkeissä. Valitettavasti jälkipuoli edustaa suoraviivaisempaa kerrontaa ja kantava idea ei kestä täyspitkää elokuvaa. Parhaiten David Bowien poikana tunnettu ohjaaja Jones tavoittaa osan päämääristään ja tunnelma leijuu jossain isän "Space Oddity":n äärellä. Moonin edetessä tyhmyydet hiipivät kuitenkin sisään ja lopetus on suorastaan lattea. Rockwellin hienosta roolityöstä huolimatta luonnekuva jää vain puoliväliin, mutta Jones vaikuttaa kaikesta huolimatta seuraamisen arvoiselta tapaukselta.