Ilja Rautsi

Metropia (2009)

Ohjaaja:

• Tarik Saleh

elokuva arvostelu

Ohjaus: Tarik Saleh

Ei ole enää helppo keksiä uusia dystopioiksi paljastuvia utopioita scifielokuviin. Tuore ruotsalaisanimaatio Metropia onnistuu lähinnä vaivaannuttamaan uskomattomalla high conceptillaan: vuonna 2024 talouskriisistä on toivuttu salaperäisen Trexx-yhtiön toimesta. Lafka on luonut koko Euroopan kattavan metroverkoston, jolla voi ajella töihin vaikka Pariisista Tukholmaan. Kaksoisolentoonsa törmäävä päähenkilö Roger saa selville, että Trexxin väki salakuuntelee ihmisten ajatuksia supersuositun shampoon avulla. Aivan, kuulostaa siltä kuin joku kertoisi jo puoliksi unohtunutta untaan toissayöltä.

Metropian animaatiotyyli on royanderssonharmaata ja näyttää liikkuvalta 3d‑mallinnetulta mainoskuvakollaasilta. Ihmisten päät ja silmät ovat valtavia ja kehot pieniä. Liikkeet ovat nykiviä ja "fotorealistinen" versio South Parkin leikkaa ja liimaa ‑tyylistä ei saa apua keskinkertaisen videopelin välianimaatiosta revityltä dialogilta, hahmosyvyydeltä ja juonen kiinnostavuudelta. Tekniikan rajat tulevat äkkiä vastaan siinäkin, ettei kasvoja voi ilmeisesti näyttää kuin suoraan edestä tai kokonaan profiilista. Näiden muotilehtileikkeleiden välinen seksiakti jaksaa naurattaa hetken, muu elokuva onnistuu lähinnä turhauttamaan.

Koko idioottimaisuus tiivistyy kohtaukseen, jossa ajetaan Pariisin läpi sillä kuuluisalla metrolla ja Roger spottaa Eiffel-tornin. Hän osoittaa sitä innoissaan ja huutaa: "That's the FUCKING Eiffel Tower!" Tornia kuvataan alhaalta ja paisutteleva musiikki soi kuin kukaan ei olisi koskaan käyttänyt Eiffeliä Pariisiin sijoittuvassa elokuvassa ja ruotsalaisnerot olisivat aikaansaaneet todellisen ihmeen. Kolmen käsikirjoittajan ja rytmitajuttoman ohjaajan futuristinen unimaailma edustaa scifiä tyhmimmillään ja tyylittömimmillään. Metropia saattaa olla huonoin tänä vuonna näkemäni elokuva.