Matti Erholtz

Yamudiki Mogudu (1988)

Ohjaaja:

• Ravi Raja Pinisetty

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ravi Raja Pinisetty

Rowdyt ovat eteläintialaisen elokuvan vakiohahmoja. Termi on lyhennelmä jo siirtomaavallan aikana tunnetusta käsitteestä rowdysheeter, joka tarkoitti väkivaltaista rettelöitsijää, jonka poliisi keräsi aina talteen kun levottomuuksia oli odotettavissa. Suomeksi siis suunnilleen yhtä kuin katutappelija, nyrkkisankari. Rowdy ei ole välttämättä paha, mutta hän ratkaisee konfliktit aina väkivallalla ja hankkii usein toimeentulonsa myymällä lihasvoimaansa poliitikoille ja muille mahtimiehille. Intian telugunkielisen elokuvan suuri poika Chiranjeevi on mittavan uransa varrella tehnyt paljon rowdy-rooleja, kuten tässä juonenkäänteiltään mielikuvituksekkaassa toimintafantasiassa.

Chiranjeevi esittää pikkukaupungin rowdya nimeltä Kali, joka tekee hommia liikemies Totappalle. Kun Totappan pahimman vihamiehen Kailashamin tytär rakastuu Kaliin, Kailasham ehdottaa, että tytär naitetaankin Totappan pojalle ja Kali raivataan pois tieltä. Kali kuolee järjestetyssä liikenneonnettomuudessa, mutta hindujen taivaaseen saavuttuaan saa tietää, että kyseessä on silkka jumalallinen kirjanpitovirhe: vielä ei olisi ollut hänen aikansa vaihtaa hiippakuntaa. Kalin ruumis on jo ehditty polttohaudata, mutta koska jokaisella ihmisellä maailmassa on aina kolme kaksoisolentoa, uuden ruumiin saaminen ei ole ihan mahdotonta. Kätevästi Kalin ilmetty peilikuva Balu onkin juuri kuollut myrkkyyn, jonka hänelle on annostellut perintöä havitteleva eno. Kalin sielu istutetaan Balun ruumiiseen ja sen jälkeen hänellä pitääkin kiirettä, kun on saatava järjestykseen sekä uuden isäntäkehon asiat että maksettava kalavelat entiselle työnantajalle.

Yamudiki Mogudu viihdyttää jo mainiolla "taivas saa odottaa" ‑tyylisellä juonellaan, joka antaa Chiranjeeville mahdollisuuden heittää elokuvassa hauska kaksoisrooli kovis-Kalina ja nössö-Baluna. Muuten roolisuoritus sujuu perinteisissä übermaskuliinisissa merkeissä: miehet hakataan, naiset hurmataan. Tyypillinen chiranjeevimainen piirre on se että Kalilla on samanaikaisesti pyörityksessä kaksi eri naista. Toinen näistä kaunottarista eli Vijayashanti alkoi vuoden 1990 Karthavyamista alkaen tehdä myös omia toimintaelokuviaan (Tejasvini, 1994; Street Fighter, 1995 ym.) ja hänestä tuli Intian ehkä tunnetuin naispuolinen toimintasankari.

Tappeluissa riittää akrobatiaa ja monimutkaisia koreografioita, mutta niiden kuvaaminen ja leikkaaminen on vielä vanhan koulukunnan mukaista, eli nykymittapuilla mitattuna jokseenkin kömpelöä. Se mistäpäin maailmaa toimintaan on haettu mallia, tehdään selväksi kohtauksessa, jossa Chirun taisteluliikkeet rinnastetaan televisiossa heiluvan Jackie Chanin vastaaviin.

Tanssikohtauksissa jorataan mm. psykedeelisessä sienimaisemassa, ja muutenkin elokuvan musiikillinen anti on hyvätasoista. Chiranjeevi on oikeasti hyvin lahjakas tanssija, eikä häntä turhan päiten ole sanottu mieheksi joka toi break-tanssin Intiaan. Yamudiki Mogudun riemastuttavin kohtaus on se, jossa taivaaseen temmattu machomies opettaa paikalliselle naisväelle hieman moderneja askelkuvioita: tap‑dance, rock‑and‑roll, disco-dance, break-dance! Sanomattakin on selvää että kyseessä on totaalisen ihastuttavaa audiovisuaalista materiaalia.

Chiranjeevin miehinen karisma on niin vahva, etteivät sitä tällaiset pienet camp-hassuttelut kompromettoi, päinvastoin. Laadukkaat musat, vinkeät juonenkäänteet ja päätähden aina yhtä jykevä näyttelijäsuoritus nostavat Yamudigi Mogudun Chiranjeevin 80‑luvun tuotannon kärkeen.