Ilja Rautsi

Lars and the Real Girl (Lars ja se ainoa oikea, 2007)

Ohjaaja:

• Craig Gillespie

elokuva arvostelu

Ohjaus: Craig Gillespie

Voiko Real Doll ‑seksinukesta saada aikaan muuta kuin rivon vaivaannuttavaa komediaa säälittävistä runkkareista? Näköjään. Mullan alla ‑sarjaa käsikirjoittanut Nancy Oliver tekee nukesta yksinäisen ja herkän, ihmiskontaktia pelkäävän miehen sisäistä kasvuprosessia kuvaavan "harjoituskappaleen", jonka kautta tämä onnistuu ottamaan askeleen lähemmäs aitoa ihmistä.

Ryan Goslingin hienovireisesti esittämä Lars asuu vanhan perhekotinsa autotallissa. Päätaloa asuttavat isoveli ja tämän raskaana oleva vaimo. Veljesten äiti kuoli Larsin synnytyksessä ja isäkin on jo manan majoilla. Perhe ja pikkukaupunkiyhteisö yrittävät saada hiljaista ja ujoa Larsia ulos kuorestaan ja seurustelemaan. Työkaveri Margokin (Kelli Garner) suorastaan tyrkyttää itseään, mutta mikään ei toimi. Lars päätyy tilaamaan netistä itselleen "anatomisesti korrektin" Real Doll ‑nuken ja esittelee tämän kaikille halvaantuneena tyttöystävänään. Ensijärkytyksen jälkeen yhteisö ottaa Biancan ja Larsin avosylin vastaan ja pian Larsilla on ongelmia sovittaa aikatauluja yhteen seurustelukumppaninsa kanssa.

Samalla Lars purkaa ongelmiaan Patricia Clarksonin esittämälle lääkärille, joka houkuttelee vaitonaisen miehen salavihkaa terapiaan Biancan lääkintähoidon varjolla. Elokuvan edetessä Larsin läheisyysongelmat ja muut pelot avautuvat.

Lars and the Real Girl toimii, koska se kerrotaan viattomana satuna, joka käsittelee aikuisten aiheita. Koko elokuvassa ei ole käytännössä ainuttakaan pahantahtoista ihmistä, tai edes ketään laittamassa kapuloita rattaisiin. Toisaalta tämä tarjoaa enemmän (toimivaa) komediaa, mutta toisaalta jää kaipaamaan edes jonkinlaista konfliktia Larsin pään ulkopuolelta.

Satumaisuus näyttäytyy myös Larsin ja Biancan suhteessa, joka ei ole lainkaan seksuaalinen. Oliver ja ohjaaja Craig Gillespie suhtautuvat Biancaan aivan kuin normaaliin henkilöhahmoon, lypsäen samalla kuitenkin komediaa muiden reaktioista tähän. Elokuvan voisi olettaa menevän niin, että Larsin veli käyttäisi nukkea seksitarpeisiinsa vaimon ollessa raskaana, tai muidenkin kaupungin miesten innostuessa tilaamaan itselleen omat kumirakastajat. Kumpaankaan suuntaan ei kuitenkaan edes vihjata, vaan elokuva etenee täysin sympaattisen ja hölmön päähenkilönsä puhtailla ehdoilla. Huumori on piristävän luontevaa ja absurdia ja paikoin oivaltavan koskettavaa. Silti jää kaipaamaan jotain pientä ristiriitaa, jota pureskella jälkikäteen. Liika kiltteys syö miestä.