Ilja Rautsi

Hell Ride (2008)

Ohjaaja:

• Larry Bishop

elokuva arvostelu

Ohjaus: Larry Bishop

Prätkäjengielokuvia 60–70‑lukujen taitteessa tähdittänyt Larry Bishop nousi monien muiden unohdettujen eksploitaationimien lailla hetkeksi uudelleen pinnalle Quentin Tarantinon kautta. Bishop teki pienen roolin Kill Bill: Vol. 2:ssa (2004) ja ystävystyi myös prätkistä kiinnostuneen Michael Madsenin kanssa. Tulos tästä kaikesta on grindhouse-henkeä tavoitteleva Hell Ride, joka tuo perin ikävällä tavalla mieleen 90‑luvulla Tarantinon vanavedessä aivokuolleena kelluneet lahjattomat kopioijat.

Ankea, paska, vailla mitään ansioita – vihatulla lapsella on monta nimeä. Hell Riden kohdalla on vaikea päättää, mitä niistä eniten painottaisi. Elokuvana esiintyvä puolivillainen genrepastissi loikkii nykyhetken ja vuoden 1976 tapahtumien välillä, kahden biker-jengin selvitellessä sotkuisia välejään. Kumpikin aikataso on yhtä tyhjänpäiväinen, mutta menneisyyden sinänsä lyhytkestoisempi osuus onnistuu kuitenkin vituttamaan rankemmalla kädellä, koska siinä ohjaaja-kirjoittaja-päätähti Bishop pyrkii ns. tunnelmoimaan tarantinomaisuutta tavoittelevilla biisivalinnoilla, huonosti valikoiduilla lähikuvilla ja loputtomilla hidastuksilla.

Tämän sortin kikkailu vaatisi tyylitajua, rytmitajua ja ymmärrystä elokuvasta välineenä. Bishopilla ei ole tarjota mitään näistä, eikä Hell Ride sisällä ainuttakaan kiinnostavaa hahmoa, joka onnistuisi lunastamaan tunnelmoinneille oikeutuksen. Näyttelijöinä on Bishopin ja Madsenin lisäksi kovanaamaisuuden ohella ainoasta valtistaan eli brittiaksentista riisuttu ex‑huligaani Vinnie Jones, sekä vanhat parrat David Carradine ja Easy Rider itse, Dennis Hopper. Carradine mumisee joutavaa dialogia yhdessä kohtauksessa ja Hopper on vain kävelevä monumentti elokuvahistoriasta. Miesten kuorrutuksena löytyy tietysti iso joukko tissejä.

Kauniisti piirretyn dvd‑kannen ohella kiinnostavin piirre Hell Ridessa onkin Bishopin naurettavat mittasuhteet saavuttava henkilökohtainen egohieronta. Elokuvan jokainen nainen on yltiölääpällään likaiseen partasuuhun, keimaillen ja hivellen tiensä läpi pornoelokuvassakin vaivaannusta herättävien repliikkien. Siinä vaiheessa kun päästään puheessa palavaan puskaan, palokuntaan ja paloletkuun, ei enää tiedä itkeäkö vai ampua televisio.