Ilja Rautsi

Eden Lake (2008)

Ohjaaja:

• James Watkins

elokuva arvostelu

Ohjaus: James Watkins

Tuore brittikauhu oli tämänkertaisilla festivaaleilla harvinaisen monilukuisesti edustettuna. Julminta ja sävyltään yhteiskunnallisinta (siinä epätylsässä mielessä) otetta löytyi James Watkinsin esikoisohjauksesta Eden Lake. Watkins oli mukana kirjoittamassa Marc Evansin epäonnistunutta tirkistelyhalpiskauhutapausta My Little Eye (2002) ja vastaa myös oman elokuvansa tekstistä.

Steve (Michael Fassbender) vie tyttöystävänsä Jennyn (Kelly Reilly) telttailemaan syrjäiselle Eden-järvelle, suunnitelmanaan näyttää hänelle sen kauneus ennen kuin alue muutetaan luksuskerrostalojen keskukseksi – sekä kosia tyttöä. Idyllistä luontotuokiota häiriköi mankkaansa huudattava teinijoukko, joka aukoo päätään kohteliaana pysyvälle Stevelle ja tirkistelee kiikareilla Jennyn vartaloa. Seuraavana päivänä ahdistelun taso nousee ja kun siihen vastaa, on rajojaan koettelevien nuorten tietysti pistettävä paremmaksi, tai pahemmaksi. Tilanteen hallinta karkaa, ja pian retki muuttuu rujoksi selviytymistaisteluksi läpi seesteisen metsän.

Watkinsin ilmiselvimmistä esikuvista löytyy Peckinpahin Olkikoirat (1971) ja Syvä joki (1972). Haneken Funny Gamesiin (1995) on myös vedetty yhteyksiä, mutta Watkins ei liiku metatasoilla tai käsittele viihdeväkivaltaa, vaan näyttää arvotyhjiössä kasvaneen kouluttamattoman ja unelmattoman uuden sukupolven julmat leikit, sekä lopulta niiden pohjatyön.

Eden Lake on hyvin perinteinen tarina sivistyksen ulkokuoren alla jatkuvasti vaanivista alkukantaisista lauman vaistoista, eikä tarjoa sinänsä mitään uutta tai juonellisesti yllättävää. Watkins vie selviytymispelinsä kuitenkin metodisen satuttavasti sen loogiseen päätepisteeseen, eikä tarjoa katsojalle mitään helpottavaa pakotietä. Pariskunnasta luodaan alussa erittäin uskottava kuva, samoin turtuneen vihamielisestä teinipossesta, josta osa ei tajua mihin mittasuhteisiin joukon johtaja Brett (nuoren Malcolm McDowellin mieleen tuova Jack O'Connell yksioikoisessa, mutta uskottavassa roolissa) on valmis taistelun kasvattamaan.

Watkinsin ote lipsuu hieman keskivälissä kun juostaan vuoroin yhteen ja sitten toiseen suuntaan tilanteen pysyessä kutakuinkin samana. Piinaa lisäävät riipivän kivuliaalta tuntuvat kehojen tahalliset ja tahattomat runtelut.

Eden Lake ei ole sanan varsinaisessa mielessä viihdyttävä. Se on kylmäävä ja ahdistava, eli ehdottomasti suositeltava.