Ilja Rautsi

Donkey Punch (2008)

Ohjaaja:

• Olly Blackburn

elokuva arvostelu

Ohjaus: Olly Blackburn

Yön toinen brittiuutuus on ristisiitos seksillä mässäilevää trilleriä ja veristä teinikauhua, toteuttamatta kumpaakaan puolta lopulta erityisen loppuun asti. Larry Clarkin elokuvista tutut empatiaköyhät nuoret tuhoavat toisensa ja itsensä vetten päällä, paikoitellen julman humoristisesti.

Oliver Blackburnin esikoisohjaus alkaa Espanjan lomaparatiisista, jossa kolme tyttöä törmää neljään huviristeilyveneen matruusiin. Joukko lähtee paatilla bilettämään ja viini sekä huumeet virtaavat vaatteiden vähentyessä. Joukossa on eriluonteinen veljespari, rivosuinen paha poika, tasapäinen kapteeni, sekä edellistä suhdettaan sureva kiltti tyttö ja hänen hurjastelevampi kamukaksikkonsa. Leikkimielinen kiusoittelu elokuvan nimen kuvaavan väkivaltaisen seksi"tempun" tiimoilta johtaa tragediaan, joka eskaloituu valtataisteluksi ja lopulta kamppailuksi henkiinjäämisestä.

Donkey Punchin alkupuoli on pintaliitoista bilefiilistelyä, joka tuntuu joko rullaavan aidolta tai puuduttavan pitkäveteiseltä, riippuen kuinka paljon tyhjäpäisiä juna menee tunneliin ‑visioisia idiootteja jaksaa katsella. Blackburn saa ainakin näyttelijöistään uskottavat suoritukset irti. Kun leikki muuttuu vakavaksi, ei kehenkään kuitenkaan ilmesty mitään lisätasoja, jotka antaisivat syyn välittää itse aiheutettujen ongelmien seurauksista.

Siksi onkin kummallista, ettei musta huumori kasva elokuvan edetessä, eikä väkivallalla päästä irrottelemaan vetävästi tai mieleenpainuvasti. Onhan se inhottavaa katsoa kun lasinsiruja kiskotaan irti jalasta tai veistä väännetään haavassa, mutta entä sitten?

Donkey Punch onkin yksi iso olankohautus, tosin teinikauhun lajityypin mukaan varsin moralistinen sellainen. Clarkilta olisi kannattanut ottaa oppia siis muussakin kuin oman elämänsä läpi unissaan kävelevässä nuorisossa ja heidän suorasukaisen estottoman seksi-ilottelunsa kuvaamisessa.