Mikko Koivisto

Ashes of Time Redux (2008)

Ohjaaja:

• Wong Kar-wai

elokuva arvostelu

Ohjaus: Wong Kar-wai

Ashes of Timen (1994) uutta tulemista on odotettu kauhunsekaisin tuntein. Arthousea ripaukseen sekopäistä miekkamättöä mestarillisesti yhdistävä alkuperäisteos erottuu ohjaajansa myöhemmästä, koherentimmasta filmografiasta varsin selkeästi. Pelkona oli, että Wong Kar Wai muuttaisi elokuvaa paremmin länsimaiseen kriitikkomakuun sopivaksi, aivan kuten hän jo kerran aiemmin teki elokuvan kansainvälisen leikkauksen kanssa. Nyt hänellä vain olisi saksien lisäksi digiteknologia apunaan.

Toisaalta elokuvasta saatavilla olleet printit ovat olleet niin huonossa kunnossa, että Ashes of Time Redux voisi vihdoin tarjota mahdollisuuden nähdä elokuva sellaisena, kuin se on tarkoitettukin. Ashes of Timen dvd‑julkaisut ovat olleet sietämättömän kehnoja. Parhaiten vertailussa on pärjännyt kelvollisesti remasteroitu ranskalainen julkaisu. Sen pohjana käytettiin kuitenkin elokuvan lyhyempää leikkausta, mikä sai monet fanit raivoihinsa.

Julkaisujen heikkotasoisuus ei kuitenkaan ole ollut puhtaasti levittäjien vika, vaan useat ongelmista juontuvat alkuperäismateriaalista. Massiiviseksi paisunut tuotanto kuvattiin vaikeissa olosuhteissa ja erilaisia filmilaatuja käyttäen. Joidenkin kohtausten äärimmäinen rakeisuus on ongelma, jota ei jälkikäteen pystytä kunniallisin keinoin korjaamaan. Kaikkien roskien ja naarmujen poistaminen puolestaan vaatisi todella suuren luokan puhdistusoperaatiota.

Edellä mainituista syistä johtuen ohjaaja päättikin pelkän remasteroimisen sijaan pistää koko elokuva uusiksi. Samalla saatiin hyvä tekosyy uudelle teatterikierrokselle. Suunnitelma vaikuttaa toimineen ainakin taloudellisessa mielessä: Sony nappasi Cannesissa debytoineen teoksen levitysoikeudet nopeasti niiden tultua saataville.

Elokuvan keskushenkilönä toimi Leslie Cheungin esittämä, aavikolla asuva kyyninen miekkamies, joka toimii välikätenä kostoa himoitsevien asiakkaiden ja työn suorittavien palkkamurhaajien välillä. Hänen ympärilleen kutoutuu laaja sivuhenkilöiden verkko, joiden tarinoita Wong seuraa. Henkilöiden suhteet pidetään usein enemmän tai vähemmän pimennossa, eikä kaikelle anneta yksiselitteistä vastausta. Elokuva vaatiikin muutaman katselun, ennen kuin se alkaa avautua yksityiskohtien tasolla.

Ashes of Timen leikkaustyyli ja sisältö edustavat hongkongilaisen kajahtanutta taide-elokuvaa. Nopeaan tahtiin ruudulle iskeytyvien kuvien tarkoitusta saa paikoin pohtia työkseen. Väliin leikataan Sammo Hungin koreografioimia, hektisesti kuvattuja taistelukohtauksia. Toimintabalettien ystävien ei kuitenkaan kannata vaivautua – Wongia kiinnostavat enemmän visuaaliset kokeilut kuin miekkakoreografialla tyylittely. Muutoin kuvaus on upeaa seurattavaa. Kameran takana on seissyt tuttuun tapaan ohjaajan vakiokuvaaja Christopher Doyle.

Redux-versiossa Doylen panos ei kuitenkaan pääse oikeuksiinsa. Päinvastoin kuin olisi saattanut odottaa, kuva ei ole muuttunut selkeämmäksi, vaan pikemminkin suttuisemmaksi. Rakeesta on päästy eroon käyttämällä vanhanaikaista keinoa, eli pehmentämällä joidenkin kohtausten kuvaa. Vahvasti, jopa buustatun oloisesti hehkuva vihertävän keltainen värisävy on uutta ainakin luonnollisemman näköiseen Ranska-dvd:hen tottuneelle. Alkuperäislookista on kuitenkin paha sanoa mitään muiden vertailukohtien ollessa vhs‑tasoa.

Modernia tekniikkaa on hyödynnetty näkyvästi jo elokuvan alussa, jossa miekkamiesten taustalle on ilmestynyt apokalyptinen cgi‑aurinko. Lisää muutoksia tulee vastaan jo muutaman minuutin kuluttua, kun Leslie Cheungin ainoa suuri taistelukohtaus on mystisesti kadonnut. Se tosin puuttui elokuvan kansainvälisestäkin versiosta. Muitakin otoksia on siirtynyt leikkaamon lattialle, mm. osa lopetuksesta. Samalla elokuvaan on ilmestynyt ainakin muutama ylimääräinen kukka. Kokonaisuus on aiempaa yhtenäisempi ja helppotajuisempi, mutta vähemmän kiehtova.

Yksi Wongin pahimmista uudistuksista on elokuvan uusi ääniraita. Osa muutoksista – kuten Brigitte Linin dialogin vaihtaminen kantonista mandariiniksi – vielä menettelee, mutta Frankie Chanin (pitkän linjan HK‑säveltäjä ja ‑näyttelijä, jonka satunnaiset katsojat muistanevat parhaiten The Prodigal Sonin pahiksena) upeaan scoreen kajoamista ei voi antaa anteeksi. Vaikka muutama sävelkulku onkin säilytetty, ainakin remixatussa muodossa, pääosin elokuvaa säestetään Yo‑Yo Man uudella, imelällä aavikkoepiikalla. Kuvaava esimerkki on Tony Leung Chiu Wain taistelua edeltävä kohtaus: alkuperäisversion räväkät spagettiwestern-tunnelmoinnit on vaihdettu tympeisiin draamasäveliin.

Ashes of Time Redux tulee luultavasti voittamaan monet alkuperäisteosta näkemättömät katsojat puolelleen, mikä jälleen vähentää mahdollisuuksia remasteroidun alkuperäisleikkauksen ilmestymiselle. Se on sääli, sillä uusi versio on vanhaa huomattavasti heikompi. Se ei pärjää edes elokuvan aiemmin halveksitulle kansainväliselle versiolle, vaikka sisältääkin muutaman siitä puuttuneen kohtauksen. Itse elokuvasta ei kuitenkaan ole saatu huonoa tekemälläkään. Se on nyt ainoastaan vähemmän hyvä. Ja ainakin helpommin saatavilla, kunhan Sony saa dvd‑monistimensa käyntiin.