Matti Erholtz

The Clones of Bruce Lee (1980)

Ohjaaja:

• Joseph Velasco

elokuva arvostelu

Ohjaus: Joseph Velasco

Vain 20 minuuttia on Bruce Lee ehtinyt olla vainaa, kun S(pecial) B(ranch of) I(nvestigation)-agentti Collin on kuolinvuoteen äärellä professori Lucasin (Jon T. Benn) kanssa. Nerokkaana suunnitelmana on valmistaa Leestä kolme kloonia käytettäväksi SBI:n erikoisoperaatioissa ympäri maailman. Kloonit valmistuvat ennätysajassa, ja vaikka teoriassa niiden pitäisi olla tarkkoja kopioita "isästään", tässä tapauksessa yhdennäköisyys rajoittuu hius‑ ja pukeutumistyyliin sekä tiettyihin maneereihin. Bolo Yeungin ja Tao Chiangin hoideltua kloonien kungfu-taidot huippuvireeseen on aika lähteä hommiin.

Ensimmäisessä episodissa Bruce 1 (Dragon Lee) saa tehtäväksi soluttautua elokuvatuottaja Chi Lo'n filmiyhtiöön ja tehdä loppu tämän kullansalakuljetusbisneksistä. Lupaavan prologin jälkeen jakso on varsinainen mahalasku, tarjoten pääasiassa Dragon Leen ärsyttävää ilmeilyä ja viihdearvoltaan kyseenalaisia matseja. Ankeuden kestettyä parikymmentä minuuttia katsojaa viimein armahdetaan ja siirrytään eteenpäin.

Näistä tylsyyden syövereistä ponnahdetaankin sitten suoraan kalkkunataiteen korkeimmille kukkuloille kun alkaa elokuvan Thaimaa-episodi, jossa seikkailevat Bruce 2 (Bruce Le) ja Bruce 3 (Bruce Lai). Pojat saavat tehtäväkseen estää umpihullun tiedemiehen Tohtori Ni'n maailmanvalloitussuunnitelmat. Heidän thaimaalainen kontaktihenkilönsä (Bruce Thai) näyttää pöyheine kampauksineen ja jättimäisine aurinkolaseineen myös täysin Bruce-kloonilta, mutta on nimeltään proosallisesti Chuck. Bruce 3 haluaa käydä uimassa, ja näin saadaan elokuvaan mukaan tarvittava määrä pomppivia tissejä ja pakaroita kameran seuraillessa antaumuksella biitsillä kirmailevia thai-kaunottaria. Ja meno eikun paranee Tohtori Ni'n tullessa mukaan kuvaan.

Tohtori Ni on loistavasti hahmotettu kuvaus omassa harhamaailmassaan elävästä ja itsensä matelevilla jees-miehillä ympäröineestä diktaattorista, joka on täysin menettänyt kosketuksen reaalimaailmaan. Ni aikoo valloittaa maailman kahden kehittämänsä aineen avulla, joista toinen tappaa kaiken kasvillisuuden ja toinen tekee ihmisen ihosta kovan kuin pronssi... "Vuosisadan keksintö, se muuttaa ihmiset metalliksi!" mesoaa Tohtori hullun kiilto silmissään päättäen kaikki lausuntonsa mahtavaan HÄH‑HÄH‑HÄÄ ‑pahisnauruun. Sanomattakin on selvää, ettei Bruceilta ja Chuckilta kauaa mene tällaisen pellen saaminen kuriin, vaikka pronssimiesten kampittaminen vaatii vähän muutakin kuin pelkän lihasvoiman käyttöä. Dialogi on kauttaaltaan herkullista ja monia muistamisen arvoisia repliikkejä lausutaan tässä suurenmoisessa jaksossa.

Elokuvan viimeisessä segmentissä alemmuuskompleksisella professori Lucasilla alkaa viirata päästä vähintään yhtä paljon kuin tohtori Ni'llä, ja hän pistää Brucet taistelemaan toisiaan vastaan saadakseen selville kuka on paras. Parhaasta Brucesta tulee kuningas, jota professori kontrolloi mielenhallintakoneellaan, sellaisia ovat tiedemiesluuserin säälittävät suunnitelmat. Seuraa taas loputon kavalkadi itseään toistavia matseja, kun Brucet ottavat mittaa toisistaan ja Lucasin kungfu-kätyreistä. Dragon Lee jatkaa vähämielistä ilmeilyään, mutta saa osittaisen synninpäästön tuottaessaan Bolon kanssa leffaan sen ehkä jämerimmän mies‑miestä‑vastaan ‑taistelun. Ihan viime minuuteilla mukaan säntää vielä tunnistamaton kalmankalpea karvaposki, jonka kanssa Bruce Le käy kiinnostavan käärme‑vastaan‑apina ‑mittelön, ja näin elokuva saadaan päätökseen laadukkaissa merkeissä.

The Clones of Bruce Lee on siis katsomiskokemuksena epätasainen, mutta palkitseva. Jo pelkästään Tohtori Ni maailmoja syleilevine nauruineen takaa sen, ettei katselemiseen käytetty aika ole mennyt täysin hukkaan.