Ilja Rautsi

XXY (2007)

Ohjaaja:

• Lucía Puenzo

elokuva arvostelu

Ohjaus: Lucía Puenzo

Ohjaaja-kirjoittaja Lucía Puenzon esikoiselokuva ravistelee sukupuoli­rooli­käsityksiä ennakko­luulottomalla otteella. 15‑vuotias Alex (Ines Efron) on muuten tavallinen tuittupäinen teini, jolla on vaikeuksia aikuistumisen kanssa – hänellä vain sattuu olemaan sekä miehen että naisen sukupuolielimet. Isä ja äiti ovat syöttäneet naiseutta painottavia pillereitä "tytölleen", mutta ajan tikittäessä on jotain tehtävä. Sukulaispariskunnan mies on plastiikkakirurgi, joten heidät kutsutaan vierailemaan. Mukaan tulee Alexin ikäinen poika ja nuorten välillä herää kiinnostus. Samaan aikaan pienen rannikkokaupungin väki alkaa saada vihiä keskuudessaan elävästä "friikistä".

Tunnelmallinen alkutekstijakso vetää hyvin sisään elokuvaan, ja Puenzo pitää kerronnan harkitsevan verkkaisena. Parhaimmillaan XXY on aidonoloisissa kohtauksissa, joissa nuori pääpari tutustuu, sekä Alexin ystäviä kuvatessaan. Hämmentyneiden nuorten maailma tavoitetaan hienosti ja suorasukaisesti erityisesti yllättävässä seksikohtauksessa. Musiikkia on myös käytetty oivaltavasti muutamaan otteeseen ja vakuuttavan androgyyni Efron tekee hienon monisyisen roolin helposti kimpaantuvana ja ymmärrystä sekä hyväksyntää etsivänä Alexina.

Kokonaisuus ei kuitenkaan aivan nouse osiensa tasolle. Nuorten tarinasta vahvan tunnesiteen löytävä Puenzo omistaa liikaa aikaa vanhempien jahkailulle, mutta ei anna heille mitään omaa tarinaa, joka tarjoaisi hahmoille sijaa elokuvassa. Täten neuvottelut Alexin tulevaisuudesta ja yhteisön hyväksynnästä toimivat pelkkänä ulkoisena ekspositiona ja niistä jää ikävästi hieman luennoinnin maku. Tästä draamallisen näkökulman puutteesta huolimatta XXY on vahva ja omaperäinen debyytti, kaunis ja suorasukainen vinkkeli vaikeaan aiheeseen.