Jari Mustonen

Lilian, la virgen pervertida (Lillian, the Perverted Virgin, 1984)

Ohjaaja:

• Jesús Franco

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jesús Franco

Espanjassa saatiin odottaa aina kesään 1984 saakka ennen kuin maan sensuurilaitos salli ensimmäisen laillisen pornoelokuvan valmistamisen. Ohjaaja elokuvalle löytyi kuitenkin muutamassa päivässä, sillä Jesús Franco kuvasi parasta aikaa Andalusiassa rutiininomaista seksploitaatiota yhdessä 17‑vuotiaan tähtensä Katja Bienertin kanssa. Lilian, la virgen pervertida oli alkanut kertomuksena nuoren tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta sai nyt kantaakseen Francon siihen liittämät kömpelöt hardcore-insertit. Juan Solerin kauniisti kuvaamasta elokuvasta taittui samalla sen kirkkain terä.

Sekä Jesús Franco että Katja Bienert lukeutuvat elokuvataiteen erikoisuuksiin. Franco on osoitus siitä kuinka rahalla tai edes lahjoilla ei ole väliä, sillä jos karismaa löytyy, seuraavat kauniit naiset joka tapauksessa, ja kauniit naiset myyvät elokuvia. Toisaalta yhteistyö erään euroeksploitaation kärkinimen kanssa on tarjonnut kaunottarille vastineeksi elinikäisen tähteyden. Urallaan Franco tekikin töitä sellaisten ikonien kuin Soledad Miranda ja Lina Romay kanssa. Katja Bienertiin Franco törmäsi 80‑luvun alussa elokuvan Eugenie (Historia de una perversión) merkeissä, kun tyttö oli vasta 14‑vuoden ikäinen.

Bienertin oma ura alkoi yhteistyöllä koulutyttö-elokuvistaan tunnetun Walter Boosin ohjaamassa narkkaritarinassa Die Schulmädchen vom Treffpunkt Zoo (1979), mikä omalta osaltaan selittää kuinka hän ja Franco tapasivat. Sittemmin heidän yhteistyönsä on jo jatkunut kolmatta vuosikymmentä. Lilian oli parivaljakon neljäs yhteinen tuotanto. Elokuvassa nähdään myös Francon vakiokasvoihin lukeutuvat Lina Romay, Antonio Mayans ja jo 60‑luvulla miehen elokuviin musiikkeja säveltänyt Daniel White, joka tällä kertaa kokeilee myös näyttelijän lahjojaan.

Francon standardeissa Lilian, la virgen pervertida rakentuu rauhallisesti kunnes elokuvan puolivälin tienoilla sen rakenne hajoaa genitaali-inserttien ja alkuperäisen elokuvan väliseksi sillisalaatiksi. Näyttää suunnattoman tökeröltä, kun euroeksploitaatiolle ominaiseen pehmoiseen erotiikkaan liitetään rivoja kuvia miesten ja naisen sukupuolielimistä, minkä lisäksi insertit ovat tuskastuttavan pitkäkestoista katseltavaa – vai haluaako joku tuijottaa toista minuuttia miehen kivespusseja? Eksploitaatiolle ominaisesti insertit on kuvattu varsinaisten kuvauspaikkojen ulkopuolella.

Harmi, että inserttien takaa löytyvä unenomainen ja eroottinen draama osoittautuu lopputulosta mielenkiintoisemmaksi, mutta jää taiteellisten valintojen takia pahasti vaillinaiseksi. Franco itse kuitenkin oli päässyt vireeseen. Vain viisi viikkoa myöhemmin ensi-iltansa sai hänen seuraava lahjoituksensa espanjalaiselle pornolle: Una rajita para dos, eli Crack for Two (1984). Bienertin ura puolestaan jatkui mm. television parissa, joskin hän palasi jälleen 2000‑luvulla euroeksploitaation syövereihin lonkeropornon (Dämonenbrut, 2000) merkeissä.