Ilja Rautsi

Cecilie (2007)

Ohjaaja:

• Fabian Wullenweber

elokuva arvostelu

Ohjaus: Fabian Wullenweber

Tanskalainen kummitus­kauhu­elokuva kuulostaa heti kiinnostavalta ja nimihirviöllä siunatun ohjaaja Hans Fabian Wullenweberin Cecilie alkaakin kutkuttavana mysteerinä. Visuaalisesti kaikki on myös kohdallaan, eikä näyttelijöissä ole mitään vikaa, päinvastoin. Puolen tunnin kohdalla vain tulee ikävä kyllä selväksi, ettei aineksia ole kuin sen mittaiseen lyhytelokuvaan ja kuviokin on tuhanteen kertaan nähty, jauhettu, syljetty ulos ja tallottu tuhannen muussiksi.

Sonja Richterin esittämä nimihenkilö on pikkukaupunkiin miehensä kanssa muuttava luokanopettaja, joka alkaa nähdä häiritseviä näkyjä kuolleista ihmisistä. Camilla-nimi toistuu näyissä ja ne tekevät elämän ohella työnteosta mahdotonta. Pian Cecilie joutuukin sairaalaan ja sitten pitää vakuuttaa lääkärille, ettei hän ole hullu vaan näyt tarkoittavat jotakin. Eipä aikaakaan kun lekuri on jo löytänyt 30 vuotta sitten sattuneen koulutyttö Camillan raiskausmurhan uutiset ja... kaikki varmaan jo tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu.

Klisebongareille voi mainita pari seikkaa: 1) ei, aviomies ei usko Cecilietä 2) kyllä, tämän takia käydään itkunsekaisia huutokeskusteluja 3) kyllä, murhaaja on juuri se jonka voisi olettaa ja 4) jep, parapsykologin luona käydään toteamassa Cecilien näyt ihan reinkarnaatioksi. Elokuvan kerronta on teknisesti melko pätevää, mutta ei muutamaa ilmeisen helppoa kauhushokkia lukuun ottamatta säväytä. Näkökulman löytämisen kanssa on yhtä lailla vaikeuksia. Cecilie ei nimittäin kerro hysteerisesti säntäilevästä päähenkilöstään oikeastaan mitään, eikä kuollut koulutyttökään nouse persoonallisuuden jalustalle. Jos kauhuelokuva ei pelota, saati sitten kerro mitään mistään, voiko sillä sanoa olevan oikeutus olemassaololleen? Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan kirkaise, pitäisikö jäädä kotiin?