Mikko Kojo

Lange flate ballær (2006)

Ohjaaja:

• Bjørn Fast Nagell
• Harald Zwart

elokuva arvostelu

Ohjaus: Bjørn Fast Nagell, Harald Zwart

Norjalaiset ovat jalkapallohullua väkeä, mikä sinänsä on ymmärrettävää, sillä englantilaisten kanssa on kautta aikojen ollut peliä ja aiemmat suorituksen antavat sentään vähän suomalaisia enemmän realiteettia toivoa lajissa jonkinlaista menestystä. Siksipä suomalaisten tehdessä jalkapalloelokuvan tuloksena on puulaakikomedia FC Venus, elokuvallinen vastine Suomen jalkapallomaajoukkueelle Litmasen krapula-aamuna Azerbaizanissa. Norskit sitä vastoin lähtevät omassa komediassaan, Lange flate ballær, MM‑kisoihin kannustamaan maataan voittoon. Jalkapallomaailman vastike tälle lienee Oliver Kahnin väkisinmakaama Italian maajoukkue Fär‑saarten suoritustasolla. Kummankaan maan versiointi aiheesta ei liiemmin naurata vaikka komedioita ovatkin. Varoitan; seuraavan kahden kappaleen aikana paljastan elokuvan koko juonen, jotta teidän ei tarvitsisi katsoa elokuvaa tietääksenne mitä siinä tapahtuu.

Viisi pohjoismaalaista miestä Saksassa jalkapallon MM‑kisoissa naiset jätettynä koteihin. Ajatelkaa asiaa. Ja miettikää sitten sitä ämmää (Pål Sparre-Enger), joka käsikirjoittaa noin loistavan high conceptin omaavaan elokuvaan jotain muuta kuin olutta, makkaraa ja Reberbahnin. Ja niin kuin ei Ostos‑TV:ssäkään, ei tässä vielä kaikki. Pål käsikirjoittaa elokuvaan mammanpojan, joka rakastuu ja saa vastarakkautta nätiltä nuorelta tytöltä ollessaan itse paksu nelikymppinen nörtti. Miehen, joka etsii aviotonta poikaansa Saksasta ja löytää tämän pelaamasta Saksan maajoukkueesta. Yhteisen työpaikan, joka on menossa konkurssiin, mutta joka pelastuu onnenkantamoisella. Koko elokuva pyrkii niin paljon kaikkien hyvien norjalaisten onnistumiseen, että se muodostuu sietämättömäksi kokemukseksi kaikille, jotka eivät elä turskanmaksaöljystä ja ole tatuoineet Mette-Maritin kuvaa hanuriinsa.

Vaikka elokuva naurattaakin pari kertaa ja parin pääosan esittäjän habitus olisi sopiva siihen elokuvaan, joka olisin halunnut Lange flate ballærin olevan, en todellakaan halua kenenkään katsovan tätä elokuvaa ja siksi kerron loppuratkaisunkin: Norja kohtaa loppuottelussa Saksan ja viisikon taktisten neuvojen ansiosta voittaa maailmanmestaruuden. Saksan paras pelaaja, päänilkin vahinkolaukaus Germaniassa, siirtyy pelaamaan päähenkilöiden kotikaupungin Fredrikstadin (asukasluku n. 70000) joukkueeseen. Jose Mourinho (miehellä on oikeasti cameo) soittaa ja kysyy pelaajaa joukkueeseensa, ja saatuaan kieltävän vastauksen pyrkii samaan joukkueeseen valmentajaksi.

Lange flate ballær menestyi Norjassa liian hyvin, ja alkuvuodesta 2008 jatko‑osa Lange flate ballær 2 penetroitui teattereihin. Julisteessa tuttu Norge-teksti on maalattu kaljamahoihin, mutta jalkapallo on vaihtunut NATO-operaatioon. Ilmeisesti ohjaaja Harald Zwart on Hollywood-kytkentöjensä (ohjannut elokuvat Agent Cody Banks ja One Night at McCool's) ansiosta saanut elokuvaan Don Johnsonin. Heikosta julkisesta psykiatrisesta hoidosta kärsivät norjalaiset hakivat tukea ja turvaa elokuvateatterista, ja Lange flate ballær 2 sai viikossa 150 000 katsojaa.