Ilja Rautsi

Tales from Earthsea (Maameren tarinat, 2006)

Ohjaaja:

• Gorō Miyazaki

elokuva arvostelu

Ohjaus: Gorō Miyazaki

Año uñan ohella festivaalin toisesta kuuluisan elokuvaohjaajan pojan esikoiselokuvasta vastaa animelegenda Hayao Miyazakin jälkikasvu Goro, pohjanaan Ursula Le Guinin klassinen Maameren tarinat ‑fantasiaromaanisarja (The Earthsea Cycle, 1968–2001). Taattuun Studio Ghibli ‑tyyliin animoitu elokuva sisältää teemoja ja tuttuja elementtejä niin Le Guinilta kuin isä‑Hayaoltakin, mutta kokonaisuus on teknisen pätevyytensä alla melko yhdentekevä ja sinne tänne kimpoileva fantasiaklisekimppu.

Nuorta Arren-prinssiä vaivaa pelottava Varjo, hänen toinen minänsä. Eräänä yönä Arren murhaa isänsä kuninkaan ja lähtee pakomatkalle etsimään syytä tekoonsa – sekä tietenkin itseään. Hän törmää arkkimaagi Varpushaukkaan, joka ottaa pojan huomaansa ja yrittää opettaa tätä elämään pelkonsa kanssa, kohtaamaan varjonsa. Arrenin perään vain haikailee myös mahtava velho Cob, joka ei kaihda mitään keinoja ikuisen elämän salat saavuttaakseen. Mukaan mahtuu myös Varpushaukan pelastama maatalon emäntä ja tämän suojatti, arpikasvoinen nuori tyttö Therru. Ja kyseessä on tietysti paitsi Arrenin, myös koko todellisuuden kohtalo villin magian tasapainon ollessa vaarassa ja omassa maailmassaan pysyvien lohikäärmeiden saapuessa ihmisten ilmoille.

Animaatio on kaunista ja vaikka neljän Maameri-kirjan sisältöjä vapaamielisesti sekoitteleva juoni on tuttuakin tutumpi, olisi tarinalla mahdollisuus herätä omaan eloonsa hyvien hahmojen kautta. Valitettavasti aiemmista Ghibleistä suoraan poimitut naamat jättivät persoonallisuutensa toisen takin taskuun ja vaikka lopputulos on parempi kuin esim. viime vuoden samoin lohikäärmeitä sisältänyt amerikkalainen teinifantasiakammotus Eragon (2006), Maameren auringon alla ei nähdä mitään uutta.

Goro Miyazaki saa aikaan muutamia näyttäviä kohtauksia, mutta häneltä puuttuu isänsä melko lailla ainutkertainen kyky tehdä maagisesta luonnollinen ja päinvastoin, puhaltaa henkeä kaavoihin ja rikkoa niitä. Antaa yksinkertaisille asioille yleispätevä, lähes maaginen merkityksellisyys. Mittatikku nyt toki on korkealla kenellä tahansa Hayao Miyazakiin verrattuna, mutta valitettavasti Maameren tarinat ei ole millään muotoa erityinen elokuva.