Mikko Kojo

Schpaaa (Siistiä!, 1998)

Ohjaaja:

• Erik Poppe

elokuva arvostelu

Ohjaus: Erik Poppe

Lande ei kuitenkaan ole otollisinta ympäristöä rikoselokuvalle, etenkin jos tavoitteena on tehdä mitään Saaristolaislääkäriä (1997–2000) railakkaampaa tai rosoisempaa. Norjan kärsiessä vakavista huumeongelmista ja maahanmuuttajien vaihtelevasta sopeutumisesta turskanpyyntiin, ei olekaan ihme, että valtaosa norjalaisista(kin) rikoselokuvista sisältää sekä ulkomaalaisia rikollisia (vakiojugoslaavien lisäksi useimmiten pakistanilaisia) että laittomia päihteitä. Ja nuorna on vitsa väännettävä, mikäli kaidalta tieltä pitää ehtiä ojaan ja allikkoon ennen täysi-ikäisyyttä.

Vuonna 1998 valmistunut Schpaaa kertoo Oslon kaduilla hengaavista nuorisokriminaaleista. Elokuvan pääosassa on 14‑vuotias Jonas, jonka yksinhuoltajaäiti ei liiemmin ilakoi hukatun mäkihyppääjälahjakkuutemme dokatessa sekakulttuurisessa että ‑käyttävässä porukassa. Jotta yhteenkään elämänsä jo ennen sen alkua haaskanneista naskaleista kohtaan tuntisi muuta kuin tarvetta virittää haulikko, on Jonaksen huolehdittavana hivenen säälittävä jugoslavialainen Emir. Emir oli isänsä pieksettävänä eikä ehtinyt paikalle kun järkeä jaettiin, ja hitaalla käyvän Mirin takia on koko jengi äkkiä veloissa perässään äkäisiä diilereitä. Yläaste-Pusher siis.

Vaikka ihastumisineen Schpaaa on silkkaa nuorisoelokuvaa, onnistuu se välttämään pahimmat aikuiskatsojaa uhkaavat sudenkuopat.