Ilja Rautsi

The Picture of Dorian Gray (2007)

Ohjaaja:

• Duncan Roy

elokuva arvostelu

Ohjaus: Duncan Roy

Ehdin jo kuvitella, että aallonpohja Oscar Wilden mestarillisen kirjan The Picture of Dorian Gray (1890) sovituksissa olisi ollut Will Selfin Gus van Santin Psyko-remaken (1998) kirjallinen vastine Dorian (2002), joka siirtää tapahtumat 1980‑luvun gay‑kulttuuriin.

Duncan Roy kuitenkin ylittää jopa muuten lahjakkaan Selfin hölmöyden riemuvoiton videotaiteesta ammentavalla "elokuvallaan", jonka mainitaan perustuvan "Oscar Wilden kirjoituksiin".

Nykypäivän Manhattanille sijoitetussa tulkinnassa Dorian Gray on nuori puppelimallipoju David Gallagher, jonka olemuksen ontto takki lienee tarkoitettu kuvastamaan hahmon tyhjyyttä. Muistio taiteilijoille: tyhjyyttä pitää osata ilmaista, pelkkä tyhjiö kuvassa ei riitä. Muotokuva on tietysti muutettu videoinstallaatioksi, jossa Dorian saa elokuvan edetessä muutaman syylän ja pari arpea – joihin Roy zoomailee vimmatusti.

Halpiskameralla tallennettu, räikeästi neonvalaistu kuva jakautuu usein monistetuksi mosaiikiksi, kenties tarkoituksenaan kuvata Dorianin sielun ja/tai modernin ihmisen pirstaloituneisuutta. Kunpa Wilde vain olisi ollut näin lahjakas, olisi säästynyt paljon paperia.

Jos puu kaatuu metsässä ja alle jää kaikki maailman videotaide, itkeekö kukaan?