Matti Erholtz

Pokkiri (2007)

Ohjaaja:

• Prabhu Deva

elokuva arvostelu

Ohjaus: Prabhu Deva

Vuoden 2006 suurmenestyksiä Intian telugunkielisessä filmiteollisuudessa oli Puri Jagannadhin ohjaama sujuva toimintatrilleri Pokiri, jota tosin vaivasi se ettei kiltin naapurinpojan oloinen Mahesh Babu ollut täysin uskottava pääroolissa kovana tappajana. Asia on nyt korjattu elokuvan tamilinkielisessä uudelleenfilmatisoinnissa, jossa rutinoitunut toimintasankari Vijay näyttää miten homma otetaan haltuun.

Vijay esittää väkivallan ammattilaista nimeltä Thamizh, jolla on tosin sikäli korkea henkilökohtainen moraali, ettei hän suostu vahingoittamaan naisia tai lapsia. Thamizh sukkuloi Chennain alamaailmaa hallitsevien Ali Bhain (Prakash Raj) ja Narasimhanin jengien välissä myyden palveluksiaan eniten tarjoavalle, yrittäen siinä sivussa suojella aerobicohjaaja-tyttöystäväänsä (Asin) tähän silmänsä iskeneen korruptoituneen poliisin (Mukesh Tiwari) ahdisteluilta. Thamizhin tuhottua Narasimhanin jengin kokonaisuudessaan mystinen Ali Bhai saapuu Dubaista Chennaihin ja tarjoaa Thamizhille kakkosmiehen paikkaa omassa jengissään. Tosin sillä ehdolla että Thamizh hoitaa pois päiviltä Tamil Nadun pääministerin iskussa, jossa todennäköisesti saisi surmansa myös viattomia sivustakatsojia.

"Superstar" Rajnikanthin manttelinperijänä pidetty Vijay on ehkäpä suosituin nuoremman sukupolven miesnäyttelijä Tamil Nadussa, ja vaikkei hän Rajnin myyttiseen suuruuteen todennäköisesti koskaan ylläkään, on hän masala-sankarina todellinen pro. Tanssiminen, tappelut, tunteelliset kohtaukset, machoilu, iskevien one‑linerien heittely: kaikki sujuu Vijaylta yhtä vaivattomasti ja Pokkiri onkin paljolti hänen karismansa varaan rakennettu "star-vehicle". Hyvää sivustatukea Vijay-showlle tarjoaa aina luotettava Prakash Raj, joka tosin tulee mukaan vasta puoliajan jälkeen ja periaatteessa rekonstruoi jo Pokirissa nähdyn roolisuorituksensa. Bollywoodista lainattu Mukesh Tiwari tekee myös vahvan roolin niljakkaana poliisina.

Kuten yleensä näissä 160‑minuuttisissa tamilileffoissa on kerronta etenkin alkupuolella suhteellisen viipyilevää, mutta väliajan jälkeen tahti kiihtyy ja viimeiset puoli tuntia mennäänkin jo varsin intensiivisissä merkeissä. Lopun suuret juoniyllätykset eivät ole kovin yllättäviä mutta sykähdyttävät silti, ja armoitetun tappelumestari "FEFSI" Vijayanin orkestroimat toimintakohtaukset ovat kompromissittoman väkivaltaisia. Hylättyyn tehtaaseen sijoittuva parkour-henkinen actionfinaali, jossa ihmishenkiä haaskataan surutta niin tuli‑ kuin muinkin asein, on erityisen komea.

Pokkirin heikoin lenkki on ilman muuta siihen sisältyvä koomikko Vadivelun sketsisikermä, jolla ei ole juuri mitään tekemistä elokuvan pääjuonen kanssa. Intialaisia koomikoita on vain kahta lajia: ärsyttäviä ja ihan helvetin ärsyttäviä, ja vaikka Vadivelu ei ole sieltä pahimmasta päästä, hänen naamanvääntelyynsä kyllästyy äkkiä kun materiaali on niin heikkoa kuin mitä se Pokkirissa on. Huonon huumorin ystävänä tosin nautin tietyssä määrin näistäkin kohtauksista.

Mani Sharman säveltämä musiikki sen sijaan toimii hyvin. Pokkirin kuuteen lauluun ei mahdu yhtään huonoa, ja ainakin riehakkaan avausbiisin ja vierailevan tähden Mumaith Khanin sulostuttaman "En Chella Peru Applen" pariin palaa mielellään myöhemminkin. Elokuvan ohjaaja, tanssijana paremmin tunnettu Prabhu "Intian Michael Jackson" Deva piipahtaa myös kuvassa näyttämässä Vijaylle mallia, miten pistetään jalalla koreasti. Pokkiri on nautittavaa genre-elokuvaa ja piristävää väkivaltaviihdettä.