Tatu Piispanen

Ninjas & Dragons (1984)

Ohjaaja:

• Ting Chuo-lun

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ting Chuo-lun

Epävirallisten suttujulkaisujensa lokaamasta kehnosta maineestaan eroon yrittävän Brentwood Home Videon harvinaisempiin kungfu-elokuviin keskittyvän Rarescope-alajaoston dvd:llä ensiesiintymisensä kotikatseluformaatissa tekevä japanilaiskiinalainen yhteistuotanto Ninjas & Dragons on varastanut nimeään myöten inspiraationsa Corey Yuenin ninja-elokuvan maistuvimpaan kermaan lukeutuvasta Ninja in the Dragon's Denista (1982). Molemmissa japanilainen pääosanesittäjä ja kourallinen kuvausryhmää on soudettu meren yli esiintymään kiinalaisissa maisemissa ja seurassa. Pääosaan ei ollut varaa palkata Ninja in the Dragon's Denin Hiroyuki Sanadaa, mutta mukaan saatiin kuitenkin Japan Action Club ‑koulutettu Junya Takagi, joka 80‑luvun alussa näytteli nimiosaa Kung Fu Chan ‑televisiosarjassa. Ulkonäöllisesti Takagi muistuttaa kovasti Sanadaa, mutta valkokangaskarismassa hävitään sen verran rankasti, ettei Takagin uran rajoittumista tv:n puolelle jää kummeksumaan.

Manner-Kiinassa kuvatuissa halpatuotannoissa on se hyvä puoli hongkongilaisiin ja taiwanilaisiin kilpakumppaneihinsa verrattuna, että niissä päästään usein katselemaan komeampia kuvauspaikkoja. Ninjas & Dragonsissakin vieraillaan mm. Kiinan muurilla. Rahoitusrajoitteet näkyvät kuitenkin aneemisissa puvuissa ja valmistelemattoman oloisessa kameratyöskentelyssä. Ainoastaan toiminta, jota on liian vähän, kertoo minkäänlaisesta osaamisesta. Ninja-aseista on käytössä ne kaikkein ilmeisimmät, muutama heittotähti, miekka sekä Wolverine-henkiset ranneveitset. Ninja vastaan ninja(/t) ‑ottelut ovat kohtalaista viihdettä, mutta temppuilu rajoittuu lähinnä muutamiin taidokkaisiin voltteihin. Elokuvan ehdottomasti parasta antia edustaa kelvollisen vauhdikas, useamman osapuolen välillä käytävä lopputaistelu, jossa japanilaisten ja kiinalaisten taistelutyylien kontrastia ei osata kuitenkaan hyödyntää Ninja in the Dragon's Denin saati Heroes of the Eastin (1978) veroisesti.

Itse asiassa Ninjas & Dragonsista löytyy yllättäen ninjailun lisäksi toinenkin elitistejä potentiaalisesti viehättävä puoli, se nimittäin sisältää taistelevan kääpiön. Kyseessä ei edes ole "perinteinen" kääppäri, vaan jonkinlaisesta raajojen kasvuhäiriöstä kärsivä muksu, joka ottelee vanhasta naisesta ja keskikokoisemmasta ketaleesta koostuvassa kolmoismuodostelmassa. Pikkumiehen kiusaamiselle perustuvat vitsit (mm. hänen sitomisensa pyykkinarulle sätkimään) aiheuttavat hieman häiritseviä eksploitaatioviboja.

Juonessa nuori ninja (vain satunnaisesti naamioitu) Takagi saapuu Kiinaan etsimään isänsä murhaajaa, paholaismaiseen kasvomaskin taakse piiloutunutta pahaa ninjaa. Tarinaa ei ole kuitenkaan välitetty pitää asiallisen suoraviivaisena kostomysteerinä, vaan suurin aika kulutetaan hallitusten virkamiesten poliittiseen salajuonitteluun, eli toisin sanoen kiinnostavuusarvoltaan negatiivisiin lukemiin painuvien paskanjauhantakohtausten kokoelmaan. Muut näyttelijät onnistuvat olemaan vielä Takagiakin vaisumpia, eivätkä vallankaappausyritykset kidnappauksineen ole mitään muuta kuin elokuvan asiapitoisuutta kohmettavaa jarruttelua. Ja unohdinko mainita, että tämä on tietysti esikuvansa tapaan (muttei sen onnistuneeseen tyyliin) myös martial arts ‑komedia, vaikkei hölmöily onneksi nousekaan pääosaan...

Ninjas & Dragonsissa on juuri sen verran hyvää, että siitä saisi leikattua odotuksia herättävän trailerin. Muutamat minuutit kohtuullisen hienoa taistelua eivät saa antamaan anteeksi komediallisen halpiskungfun tyypillisimpiä kompastuskuoppia demonstroivaa muuta elokuvaa. Ennen Rarescopen dvd‑julkaisua itselle hankittavassa muodossa kadoksissa olleen harvinaisuuden pelastaminen suuremman yleisön saataville on reilu teko, muttei ansaitse kuin fanaattisimpien ninja-harrastajien huomion.