Matti Erholtz

Ashok (2006)

Ohjaaja:

• Surender Reddy

elokuva arvostelu

Ohjaus: Surender Reddy

Telugunkielisen intialaisen elokuvan uusin toimintaikoni Nandamuri Taraka Ramarao eli NTR on läpimurtoelokuvansa Simhadrin (2003) myötä profiloitunut armottomaksi actionmieheksi, jonka elokuvissa lätty lätisee, luut rutisevat, raajat katkeilevat ja veri roiskuu. Ohjaaja Surender Reddy taas nousi kertaheitolla teluguohjaajien terävimpään kärkeen teknisesti viimeistellyllä ja väkivaltaisella debyytillään Athanokkade (2005). Ashokissa NTR:n berserkkimäinen riehuminen suodatetaan Surenderin tyylittelevän kuvakikkailun läpi ja lopputulos on erinomainen, vuoden 2006 parasta väkivaltaviihdettä.

Juonensa puolesta Ashok on tyypillistä ns. "mass masala" ‑elokuvaa, eli kansan syville riveille tehtyä viihdettä ilman sen kummempia taiteellisia pyrkimyksiä. NTR:n esittämä nimihahmo on kuumapäinen ja kovanyrkkinen pyörämekaanikko, jonka isä on ajanut ulos kotoaan tämän jatkuvan tappeluhanakkuuden takia. Ashok onnistuu suututtamaan myös kaupungin alamaailmaa hallitsevat psykopaattiveljekset Pandan ja KK:n, antamalla edelliselle ohimennen nyrkistä kadulla ja vikittelemällä samaa naista kanssa johon myös KK on iskenyt silmänsä. Elokuvan loppuosa kertookin sitten vain miten Ashok selvittää välinsä KK:n ja Pandan kanssa ja pääsee taas isänsä suosioon.

Sinänsä heppoisista aineksista Surender on kasannut jäntevän kokonaisuuden, jonka 160 minuutin kesto ei tunnu ylipitkältä. Huippukohtia riittää loppuun asti. Toimintaa Etelä-Intian dravidakansat osaavat halutessaan kuvata paljon paremmin kuin arjalaiset hindut (tai ketkään muutkaan maailmassa tälle hetkellä), eikä Ashok tuota tässä suhteessa pettymystä. Mättö on raakaa, sitä on riittävästi ja se näyttää hyvältä. Digitaalinen kuvakikkailu on Intiassakin saavuttanut jo tietyn hienostuneisuuden tason, ja Surender käyttää sitä tyylitajuisesti. Pari vähän köpsempää efektiä on helppo antaa anteeksi. Ashokin actionkliimaksi saavutetaan pitkässä ja upeasti toteutetussa "väliaikakohtauksessa", joka alkaa brutaalina katutappeluna ja laajenee sitten massiiviseksi autotakaa-ajoksi räjähtävine loppuineen. Toimintakohtauksiksi voidaan lukea myös elokuvan kuusi tanssinumeroa, sen verran energisiä nekin ovat. Tukevassa kunnossa olevan NTR:n notkeaa joraamista hienosti disainatuissa lavasteissa on hauska katsoa, eivätkä ne biisitkään huonoja ole.

Tanssit, toiminta ja uhoaminen ovat NTR:n ydinosaamisalueita, mutta muuten hänen ongelmanaan näyttelijänä on tietynlainen lesoileva asenne, joka aluksi ärsyttää. Siihen kuitenkin tottuu ja kun mies silminnähden tekee kovasti töitä monipuolistaakseen näyttelijäkuvaansa, on tyypistä loppujen lopuksi pakko pitää. Masala-maailma on yleensä aika macho, eikä Sameera Reddylläkään ole Ashokissa juuri muuta tekemistä kuin olla sievä, suhtautua palvovasti sankariin ja heilua mukana tanssikohtauksissa. Isän roolin vetävä Prakash Raj taas on erittäin suosittu sivuosanäyttelijä, joka tuntuu nykyisin olevan mukana melkein jokaisessa telugun‑ tai tamilinkielisistä elokuvista. Ja mikäs siinä: erinomaisten näyttelijätaitojen lisäksi Prakash omaa pärstäkertoimen joka sopii yhtä hyvin niin hyvisten, pahisten kuin rumistenkin esittämiseen. Sonu Sood seinähulluna KK:na näyttelee juuri sopivasti yli.

Jokaisen aasialaisesta toimintaelokuvasta kiinnostuneen kannattaisi vilkaista, mitä Etelä-Intiassa on viime vuosina sillä saralla saatu aikaan. Taso on kova, ja Ashok on hyvä paikka aloittaa genreen tutustuminen.