Ilja Rautsi

Zombi Holocaust (Doctor Butcher M.D., 1980)

Ohjaaja:

• Marino Girolami

elokuva arvostelu

Ohjaus: Marino Girolami

Kuvitelkaa elämä ilman italialaisia zombeja. Aivan, eihän siitä mitään tulisi. Kannibaalieepoksien kera on vähän niin ja näin, mutta onneksi Marino Girolamin Zombi Holocaust menee yli siitä, missä aita aiheuttaa eniten sähkölatauksia aivojen mielihyväkeskukseen ja yhdistää nämä kaksi italoeksploitaation ihmislihansyöntihyödykettä.

Vuosi Fulcin Zombie Flesh-Eatersin (1979) jälkeen samoissa lavasteissa kuvattu tolkuton mässäilyjärjettömyys voisi asenteeltaan hyvin olla viktoriaanisen Englannin varoittava esimerkki Pimeän Afrikan villeistä, sen verran kirkasotsaisen naiivisti sankarit suoltavat imperialistista ylemmyyttä zombisaaren alkuasukkaita kohtaan. Tämä nykyperspektiivistä umpipöljä ja ratkiriemukas vastenmielisyys on tietysti puolet nautinnollisempaa sen yhdistyessä letkeään splatteriin ja sisäelinten syöntiin.

Joku varastelee New Yorkin sairaaloista ruumiinjäseniä ja sisäelimiä. Puoliksi tai kokonaan alastomana keikaroiva Lori Ridgway (Alexandra Delli Colli) sekä Zombie Flesh-Eatersistä (1979) lavasteiden ohella kaapattu ummetusnaamaihme Ian McCulloch löytävät syyllisen, joka kuitenkin tappaa itsensä. Rinnasta löytyvä Kito-kultin tatuointi johtaa mystiselle saarelle, josta löytyy Tri. Obreron (Donald O'Brien) päämaja sekä lauma kannibaaleja, joista osa on epäkuolleita kammotuksia. Obrero harjoittaa ikuisen elämän jahtia vaihtelemalla villi-ihmisten aivoja keskenään. Niinhän me kaikki jossain vaiheessa.

Zombi Holocaust on tehty kiitettävästi järjen valoa karttavassa umpitunnelissa. Hahmojen toimissa tai lauseissa esiintyy harvoin mitään johdonmukaisuuteen viittaavaa (ei niin, että sitä kaipaisi). Piirre korostuu erityisesti toki hulluksi tarkoitetussakin Frankenstein-halukkaassa, joka päästelee tämän tästä hourahtaneita helmiä huultensa välistä. Valioihin lukeutuu: "Voisin tappaa sinut helposti... mutta tahdon aivosi!", sekä naisparan nyyhkytettyä skalpeerauksen yhteydessä nauhuriin ohimennen todettu: "Potilaan huudot häiritsivät minua, suoritin äänihuulten poiston."

Hulppeaa veri‑, elin‑ ja kannibalismimässäilyä pursuu myös kiitettävissä määrin. Sormia työnnetään silmämuniin, torsoja revitään auki ja ahmitaan, yhteen naamaan työnnetään moottoriveneen potkuri... toisin sanoen: kyllä kelpaa.

Sen kummemmin perustelematta ilmoitan myös, että elokuvan säveltäjä suljettiin viisivuotiaana komeroon syntikan kanssa, ja kaikesta päätellen hän ei vielä vuonna 1980 ollut päässyt sieltä ulos. Parhaan elokuvallisen suorituksen palkinto menee kuitenkin sössityille käytännön järjestelyille. Yhdessä vaiheessa alkuasukkaiden jahti halki trooppisen viidakon palmujen hyppää suoraan perusbrittiläisen näköiseen syksyiseen tammimetsään. "Cornwallin villit" ovat kuitenkin nähneet lähes suhteettoman paljon vaivaa: ansakuopan piikit on veistetty palmuista.