Ilja Rautsi

Taxidermia (2006)

Ohjaaja:

• György Pálfi

elokuva arvostelu

Ohjaus: György Pálfi

Voiko elokuva joka alkaa tulta syöksevällä seisovalla peniksellä olla huono? Taxidermian tapauksessa ei taatusti, vaikkei kokonaisuus tasapainoinen olekaan.

Kolmesta osuudesta koostuva perhekronikka muistuttaa heti alkumetreillään kertojanäänen kautta, että kun jokin loppuu, tulee sen alusta myös tärkeä. Loppuelokuva, ja etenkin sen kliimaksi, havainnollistavat tämän erittäin hyvin. Taxidermiassa ruumis ja sen käyttö, mitä sinne laitetaan sisään ja otetaan ulos, nousee etualalle melko lailla ennen näkemättömissä suhteissa. Alun sianruhon naimisesta keskiosuuden oksennuksentäytteisiin syömäkilpailuihin ja viimeisen kolmanneksen ruhojen (eläinten JA ihmisten) täyttöön, materiaali tasapainoilee jatkuvasti itsetarkoituksellisen mässäilyn, pöyristyttävyyden ja erittäin hauskan mustan huumorin rajoilla, kaatuen välillä puolelta toiselle.

Ulkoasu on viimeisen päälle hiottu pienestä budjetista huolimatta, ja kerronta on kuvallisesti todella oivaltavaa. Päähän ei kuitenkaan oikeastaan jää paljon muuta kuin äärimmäisyyksiin nousevat kohokohdat, joten jälkifiiliksissä ei voi välttyä hienoiselta itsetarkoituksellisuuden leimalta.